Port Macquarie

Sydneystä jatkettiin kohti pientä rantakaupunkia nimeltä Port Macquarie, jonne saavuttiin aamuyöllä kello kaksi. Koska pienellä budjetilla täällä ollaan, joten emme halunneet maksaa vajaasta yöstä 30 dollaria per pää, koska sillä maksaa jo monen päivän ruoat, joten suunnitelmamme oli nukkua bussiasemalla. Kuitenkin, koska pikkukaupunkiin tultiin oli bussiasema vain pieni huone ja senkin oli tietenkin vallannut rumuuksia huutelevat täkäläinen viinaanmenevä mies. Joten skipattiin se ja lähdettiin haahuilemaan kohti hostellia miettien mihin sitä voisi mennä. Hostellilla oli vielä henkilökuntaa paikalla, mutta tietenkään sinne sohville ei voi jäädä nukkumaan, mutta pystyttiin rinkat jättämään sinne onneksi. Päätettiin suunnata rantaan ja nukkua siellä. 

Rannalle leiriydyttyä rantapyyhkeiden päälle untuvatakit ja juoksuhousut päällä torkahdettiin ehkä pieneksi sekunniksi ja herättiin kosteuden ja tuulen aiheuttamaan kylmyyteen ja päätettiin etsiä parempi mesta unelle. Rannan lähettyvillä oleva leikkipuisto vaikutti hyvältä idealta ja päätettiin kokeilla. Majoituttiin sinne puskan viereen joka blokkasi tuulen ja saatiin kumpikin hieman enemmän unta kuin rannalla, ehkä pari minuuttia. Kuitenkin kun aurinko rupesi nousemaan oli meidän pakko lähteä aidatulta leikkipuistosta, sillä ihmiset rupesivat liikkumaan, ja emme halunneet näyttää omituisilta. Mentiin takaisin rantaan puoli kuuden aikaan ja herranjestas se oli täynnä ihmisiä! Perjantai aamu ja lenkkeilijöitä lapsista raskaana oleviin naisiin riitti, sekä vanhemmat miehet oli surffaamassa. Joten omituisilta näyttäminen oli hieman vaikeaa kun hiukset ja vaatteet olivat täynnä hiekkaa ja oksia. Siinä kuitenkin rauhassa seurattiin lenkkeilijöitä ja auringon nousua, kunnes haluttiin aamupalaa. Ikinä ei pitäisi päästää kahta väsynyttä ja aamupalan nälkäistä naista kauppaan, sillä aamupalaksi tarttui; suklaamuroja, croisantteja, valkoisia sämpylöitä, pannukakkuja, suklaalevitepurkki ja no olis siinä pari jugurttia ja hedelmääkin. 

Mentiin viereiseen puistoon syömään aamupala ja sen jälkeen suunnattiin tarpeelliselle aamukahville. 

Kun kahvit oli juotu päätettiin, että suunnataan jo hostellille, vaikka check-in olikin vasta yhdeltä ja kello oli tässä kohtaa noin puoli kymmenen. Hostellilla hengattiin puolikuolleena sohvannurkassa se kolmisen tuntia, kunnes vihdoin saatiin sängyt ja päästiin levolle. 

Hyvien ja tarpeellisten päikkäreiden jälkeen ajateltiin suunnata keskustaan kiertelemään kauppoja ja tuhlaamaan aikaa, sillä päätettiin mennä illalla katsomaan vihdoin elokuva, mikä on ollut ollut tarkoituksena käydä jo Melbournessa katsomassa. Kaikki kaupat tietenkin menivät kiinni kun keskustaan päästiin, mutta Targetista löydettiin frisbee, jota innostuttiin heittelemään pari tuntia rannalla auringon laskiessa. Leffaan mentäessä käytiin vielä ostamassa litra jätskiä, joka iloisina vedettiin leffateatterissa. 

Kunnollisten ja pitkien yöunien jälkeen aamupalan jälkeen suunnattiin ensimmäisenä koala sairaalaan, jossa hoidetaan esimerkiksi metsäpaloista selviytyneitä koaloja. Oli ne vaan niiiin super hellyyttävän näköisiä nukkuessaan puun oksilla. Kuumuus ja kosteus oli jotain aivan järkyttävää jo ennen puolta päivää ja päätettiin nyt käydä siellä kaupoilla, sillä sielä olisi ilmastointi. Ollaan tajuttu ettei oikein pakattu mitään hellevaatteita mukaan, ja Port Macquariesta ylöspäin niille on todellakin tarvetta. Onneksi pari hyvää ja halpaa vaatetta löytyi ja lähdettiin kuumuudesta uupuneita ja nälkäisinä kohti hostellia syömään gourmee lounasta (purkki spagettia tomaattikastikkeessa toastin välissä). 

Kuumuus oli niin kamala, että ei kyllä jaksettu loppupäivinä tehdä mitään. Hengailtiin hostellilla, pelattiin biljardia ja päiviteltiin blogeja. Launatai iltaisin täällä hostellilla pitäisi olla bileet, ja Veeran kanssa päätettiin tsekata millaiset ne on ja ehkä liittyä mukaan, jos vaikutti hyvältä. Ruvettiin pelaamaan Unoa ja kaksi tanskalaista liittyi seuraan. Kello tuli kymmenen ja siirryttiin ulos heittämään tikkaa, bileet olivat huonoimmat ikinä, mutta meillä oli ainakin nelistään hauskaa tikan pelaamisessa. Kunnes kaikille iski pieni hampurilaisen himo ja päätettiin lähteä etsimään auki olevaa pikaruoka ravintolaa. Se oli hieman haasteellista, mutta 24/7 oleva mäkkäri löytyi! Mutta vain öisin autokaista oli auki, ja jalankulkijoille ei tarjoiltu. Joten hetken autokaistan alussa hengailtua löytyi mukavat ihmiset, jotka ostivat meille kauan himoitsemamme roskaruoat! Kello oli melkein kaksi kun saavuttiin takaisin hostellille ja huonot bileetkin olivat ohi. Mäkkärireissu voitti hostellin "bileillan" 100-0. 

Tänään sitten matkamme jatkuu kello kahdelta yöllä Byron Bayhyn, joka on ns. lomakohteemme. Ollaan varattu hostelli kuudeksi yöksi, eli erittäin pitkäksi aikaa ja suunnitelmissa on vain levätä. Ja hypätä laskuvarjohyppy, ensi keskiviikkona (apua!). 

Ei voi kyllä sanoa, että olisi Port Macquariessa paljoa nähnyt/tehny, mutta yhtä suurta seikkailua pikkukaupunki kyllä tarjosi. 

Cities and Beaches

Sydneyn vikat päivät kului suurimmilta osin rannalla loikoiluun. Tai viimeisenä päivänä tehtiin Bondilta lähtevä coastal walk, joka kulkee viereisten rantojen läpi. Päästiin kuitenkin vain seuraavalle rannalle, sillä helle puolen päivän aikaan oli jotain niin järkyttävää ja päätettiin mennä takaisin Bondille makamaan rannalla ja uimaan.

Sitten pitikin jo pakata kimpsut ja kampsut kasaan taas ja sanoa heipat ekalle sohvasurffaus hostille ja suunnata bussi asemalle nappaamaan bussi Port Macquarieen. 

Sydneystä on kyllä pakko sanoa, että se on aika blaah. Bondin alue tietty ihan super kivaa, mutta ei mun mielestä mitään erityistä, ja keskustassa oli hienoa nähdä taas se sataman alue oopperataloineen, mutta ihmiset siellä ovat jotenkin hieman nenäpystyssä kävelijöitä. Joten kyllä Melbourne näistä suurimmista kaupungeista vei voiton! Tästä eteenpäin onkin Ausseissa melkein pelkkiä rantakohteita, joten ehkä sen lievän rusketuksen (punasuuden) saa niistä matkaan mukaan!

ps. kuvien jälkeen löytyy taas video meidän Melbournen ja Sydneyn ajasta :)

Sydney, Australia

Bussi matka kesti päälle 12 tuntia, ja kymmenen jälkeen aamulla oltiin väsyneinä Sydneyssä. Meillä täällä on ensimmäinen sohvasurffaus paikka, ja suunnattiin Bondin asuinalueelle. Onneksi selvisi, että päästään suoraan junalla lähimmälle juna-asemalle, eikä tarvinnut seikkailla etsien bussipysäkkiä niinkuin ensin luultiin. Seuraavan neljän yön koti löydettiin yllättävän helposti kuitenkin ja meitä vastassa oli meidän host. Tosi mukava 30 vuotias englannin opettaja Liam. Kun oltiin saatu tarvittavat suihkut tavattiin myös hänen kämpiksensä saman ikäinen Tim. 

Siinä sitten mietittiin, että mitä sitä jaksaisi tehdä ja Liam ehdotti, että käytäisiin Mardi Gras festivaaleilla. Kahden viikon päästä järjestettävä homojen ja lesbojen paraati aloittaa Sydneyssä jo nytten juhlinnan, ja tämä oli ensimmäinen siihen liittyvä tapahtuma. Päätettiin Veeran kanssa, että jaksetaan mennä sinne. Koska milloin muulloin pääsisi sellaiseen käymään. Suunnattin sinne sisäänpääsy oli ilmainen ja oli kyllä jengiä ihan älyttömästi, vaikka oli sunnuntai. Siellä hetki kierreltyä ja syötyä muhun ja Veeraan kyllä iski se väsymys aika pahana. Kuitenkin kun päästiin kotiin takaisin Liam ja Tim tekivät meille bbq aterian.

Hyvien yöunien jälkeen enismmäisenä kokonaisena päivänä suunnattiin tsekkaamaan Sydneyn oopperatalo ja Harbour bridge. Olin ihan innoissani siitä, sillä ensimmäinen paikka, missä olen ollut myös vaihdossa ollessani. Kyllähän siinä tuli ihan samat fiilikset se nähdessä, että hitto oon oikeesti Australiassa. Kun kuvat oli talosta ja sillasta räpsitty lähdettiin kiertämään vieressä olevaa Botanic Gardenia, jossa myös haukattiin mukaan pakkaamamme lounas. Pakko kyllä sanoa, että täällä nämä puistot on ihan älyttömän hienoja. Niitä pidetään ihan super hyvässä kunnossa ja ne on isoja. Joka puun alla on joku istumassa varjossa ja lenkkeilijöitä juoksee ympäriinsä. Niin mukava vain istuskella siellä. 

Päätettiin kuitenkin suunnata takaisin kotiin ja Bondi Beachille. Asutaan siis Bondin alueella ja ranta itsessään on noin 2 km päässä meiltä, joten ei kaukana. Olihan se aivan ihana ranta!! Niin pehmeätä hiekkaa ja kun uskaltauduin veteen (haikammosta huolimatta) tuntui se ensin todella kylmältä, mutta olikin loppujen lopuksi aivan ihanaa!! Siellä sitten nautittiin iltapäivän auringosta, kunnes nälkä iski ja piti suunnata takaisin kottin.

Oltiin jo molemmat kotoota käsin päätetty, että käydään Blue Mountainsin kansallispuistossa, joten toisena kokonaisena päivänä suunnattiin sitten sinne. Meillä nämä aamut ovat vähän venyneet täällä, sillä ollaan aamulla nautittu aamupala ja aamukahvi rauhassa. Joten sen seurauksena missattiin juna kansallispuiston lähistöllä olevaan kaupunkiin. Onneksi niitä menee tunnin välein, mutta piti  odottaa se tunti Sydneyssä. Matka kesti noin kaksi tuntia ja perille päästyä meidän piti ottaa bussi itse kansallispuistoon, tai sinne missä ne ´´hienoimmat´´ nähtävyydet ovat, mutta missattiin sekin, joten piti odottaa 45 minuuttia seuraavaa. Joten kun vihdoin päästiin perille oltiin aika paljon myöhemmin mitä ajateltiin. Mutta ei se haitannut! Itse kansallispuisto oli ihan älyttömän hieno, ja ensin tsekattiin three sisters kivimuodostelma, aborgininaalien uskomuksen mukaan siinä seisoo kolme siskosta, jotka ovat muuttuneet kiveksi. Haluttiin vaeltamaan sielläkin ja valitsemamme reitti meni vuorien pohjalla, joten meidän piti laskeutua melkein 1000 rappusta alaspäin, rappuset oli rakennettu vuoren seinään välillä oli kuitenkin teräsrappusia,  erittäin jyrkät ja erikorkuiset ja tasoiset rappuset otti kyllä hyvin jalkoihin. Kun pohjalle oli päästy oli se kyllä sen arvoista. On luonto vaan jotain ihmeellistä ja rauhoittavaa.

Meidän kuitenkin piti päästä takaisin ylös vuorelle, ja polun lopussa oli toiset 1000 rappusta ylös, tai pystyi ottamaan kondoolihissin tyylisen laitteen ylös. Päätettiin kuitenkin, että säästölinjalla kun ollaan ja 20 dollaria on aika paljon ja nyt ei tunnu väsyneeltä, että kiivetään rappuset ylös. Kuitenkin jo noin 200 rappusen kohdalla rupesi kaduttamaan. Ylös selvittiin ja suunnattiin takas bussin ja junan kanssa Sydneyyn. Illalla kyllä tntui, että oli tultu urheiltua.

kolme siskoa rivissä

Tänään meillä on viimeinen kokonainen päivä Sydneyssä, eilisen urheilun jälkeen otetaan varmastikkin aika rennosti ja huomen illalla suunnataan yöbussilla Port Macquarieen. 

Melbourne, Australia

Intiasta viimeisenä aamuna herätessä oli hymy herkässä. Tätä päivää oltiin odotettu nämä kymmenen päivää! Vihdoin päästäisiin Australiaan missä voitaisiin olla normaaleja ja omia omituisia itsejämme. Edessä oli siis 3 lentoa ja päälle 24 tuntia matkustamista. Ensin pelottava Intian sisäinen lento Jaipurista Delhiin, sieltä Malesiaan, jossa jostain syystä luultiin, että vaihtoaikaa olisi viisi tuntia, mutta meillä olikin vain tunti. Kuitenkin etittiin hyvin koneeseen ja viimeiselle sen matkan lennolle (erittäin pomppuiselle sellaiselle). Mutta kun vihdoin pienen paniikin jälkeen laskeuduttiin en ollut muuta kuin hymyä, "ME OLLAAN AUSTRALIASSA!!!". Kun päästiin koneesta ulos, passin tarkastukseen, saatiin rinkat ja sitten seuraavaan tarkastukseen, bussilippu pisteelle ja bussiin innostus vain kasvoi. En ollut muistanut kuinka ihania nämä aussit ovat. Ainut miten sitä fiilistä siinä hetkessä kun bussissa istui kohti Melbournen keskustaa oli, että nyt mä olen palannut takaisin kotiin.

Löydettiin tiemme hostellille ja oltiin kyllä niin loppu molemmat, että painittiin vain suoraan pehkuihin. 

Seuraavaan päivään heräsi hyvien yöunien jälkeen virkeänä näkemään Melbournea, hostellin ilmaiset 3 pannukakkua ei oikein täyttänyt, joten suunnattiin lähimpään kauppaan ostamaan vähän lisää aamupalaa (timtameja). Mentiin joen rantaan syömään ne ja oltiin hämillämme kuinka siistiä siellä on! Kuinka loogista ja selvää kaikki on! Ja vain kaikesta. Huomasi niin selkeän eron Intiaan verrattuna. Käytiin kiertelemässä vähän keskustaa ja ihanassa puutarhassa Melbournen keskustassa. Käytiin myös Melbournen kuuluisassa graffitti kujalla. 

Matkalla takaisin hostellille käytiin ostamassa iltaruokaa. Takaisin perus reissuruokaamme. 4€ kalapuikkoihin ja hostellilta saamaan ilmaiseen pastaan. 

Kun herkkuateria oli syöty toteutettiin jo Intiassa suunnitelemamme hetki. Otettiin ratikka St. Kilda rannalle käytiin kaupan kautta ostamassa 2 litran jäätelö paletti ja pullo valkkaria ja rannalle katsomaan auringonlaskua. Suunnitelma meni siinä mielessä hieman pieleen, että auringonlaskun peitti pilvet ja tuuli yltyi tosi kovaksi. Mutta ei se meitä haitannut nautittiin siitä niin pitkään kuin jaksettiin ja sitte käytiin tsekkaamassa jo pimennyttyä, että näkisimmekö pinguja. Nähtiin me niitä huimat 5 kappaletta. Kumminkin tuli hieman vilu ja päätettiin suunnata takaisin hostellille, jonka alakerrassa olevaan baariin mentiin viettämään iltaa muiden reppureissaajien kanssa. 

Seuraavana päivänä Kaisa, johon olen tutustunut Wurthillä ja hän on ollut jo Ausseissa päälle kaksi kuukautta, tuli käymään Melbournessa moikkaamassa meitä. Sillä hän tulee myös Uuteen Seelantiin meidän kanssa ja Veera ei ole koskaan häntä aijemmin tavannut. Käytiin samassa puutarhassa missä edellisenä päivänä käytiin ja kertoiltiin omista reissuistamme toisillemme. Päätettiin lähteä syömään ensimmäiset Fish & Chipsit ja sen jälkeen jälkkäriksi Melbournen parhaat macaronsit. Päivä oli rento ja ei hostellillekkaan päästyämme tehty muuta kuin pesty pyykkiä ja tehty ruokaa. Ja suunniteltu seuraavan päivän puuha. 

Seuraavana päivänä suunattiin Melbournen ulkopuolella olevaan Dandenongin kansallispuistoon. Luettiin vain vähän puistosta itsestään, sillä reittiohjeet olivat sitäkin tärkeämmät. Mutta kansallispuisto ja 2,5 km reitti siellä oli niin ällistyttävä! Siellä kasvoi maailman toiseksi tai kolmanneksi suurinta puulajia. Muisti pätkäisi ja en muista kumpia, mutta ihan järkyttävän isoja puita! Käveltiin välillä kukkuloiden päälle ja välillä kukkuloiden juurille, jossa tuntui kävelevänsä sademetsässä, sillä siellä kasvoi vain palmuja ja muita pienempiä puita tiiviisti. Nähtiin myös luonnonvaraisia kakaduja ja muita papukaijoja. Oli niin hienoa kävellä siellä. Tajusi taas kuinka pieni itse on täällä suuren suuressa maailmassa. Takaisin Melbourneen päästyä hengattiin hetki kaupungilla kunnes nälkä iski ja suunnattiin hostellille. 

Hostellilla oli myös matkojen varauspiste, jossa mukava mies tarjosi meille paria hyvänkuuloista matkaa jotka muutenkin haluttiin tehdä. Hinta oli budjetin rajoilla ja päätettiin varata ja ostaa ne! Elikkä withsundays saaret ja isovalliriutta snorklaus päivä. Päivät on avoimet, joten ei tuu olemaan liian tarkkaa aikataulua onneksi. 

Seuraavana päivänä olikin uloskirjautumisen hetki Melbournen hostellista. Jätettiin rinkat kuitenkin vielä sinne ja suunnattiin Melbournen Brunswickin kaupungin osaan lounaalle reilillä Pariisissa tapaamamme pariskunnan Alexin ja Maddien kanssa. Oli ihan super hauskaa ja ei tuntunut yhtään siltä, että ollaan oikeasti aikaisemmin puhuttu yhteensä ehkä tunti. Sieltä suunnattiin takaisin keskustaan ja mentiin aukiolle istuskelemaan. Melbournessa juuri tänä iltana järjestettiin Whitenight, joka on ilmainen artfestivaali joka järjestetään vuosittain, seurailtiin sen alkamista ja käveltiin kaduilla. Jengiä oli jo silloin alkuillasta ihan älyttömästi ja sinne odotettiin noin 500 000 henkeä. 

Harmistuksissamme jouduimme lähtemään hostellille hakemaan rinkat ja suuntaamaan bussiasemalle nappaamaan yöbussi kohti Sydneytä. 

Intia. En oikein tiedä mitä susta vois sanoa

Nämä kaikki kymmenen päivää on oikeasti ollut sellaista henkistä vuoristorataa, mitä en ole ikinä kokenut. Kun saavuttiin Delhiin, oltiin molemmat jo niin valmiita lähtemään pois, varata aikaisemmat lennot Australiaan tai lähteä vaikka Malesiaan. Sitten olo rohkeni ja parani ja nauttikin olostaan. Sitten taas oli valmis lähtemään pois. Epätoivo tuli aina ihan jostain puskista vaikka oli kivaa. 

Nyt kun on viimeiset hetket Intiassa voin sanoa, että on täällä ollut mukavaa ja voisin tulla takaisin. Mutta en lähivuosina. Enkä Agraan, Jaipuriin ja varsinkaan en Delhiin. Ja vain mies seurassa. Naisien asema on vaan jotain niin huonoa täällä vielä, että ei se ole varsinkaan minua, että pitää koko ajan olla varuillaan, ei saa pukeutua miten haluaa (mua pyydettiin kerran jopa vetämään takki kiinni selfieen, vaikka mitään paljasta ihoa ei missään näkynyt) ja se, että täällä oikeasti on pakko yrittää näyttää rönttäseltä ja köyhältä, jotta sut jätettäisiin edes vähän rauhaan, siis erittäin vähän rauhaan mutta kumminkin

Myös se, että kehenkään ei saa luottaa, mitään ei voi olettaa ja mikään ei tunnu toimivan täällä hyvin. Kaikki junat tuntuu olevan myöhässä, suihkuissa ei voi aina odottaa lämmintä vettä, ei me missään viiden tähden hotelleissa nukuta, mutta ei sieltä huonostakaan päästä, ja sähköt ovat katkenneet jokaisessa hotellissa missä olemme. Ihmisiä, varsinkin tursiteja, yritetään huijata kaikin keinoin, ja tuntuu, että kaikki ovat siinä mukana. Ja vaikea on olla näyttämättä turistilta kun varsinkin omat valkoiset hiushapsuni loistavat täällä kuin tähti kirkkaalla taivaalla. 

Myös tämä likaisuus täällä on jotain aivan järkyttävää... Luulin, että olin varautunut pahaan kulttuurishokkiin ja olin kuullut kaikilta miten likaista täällä on, mutta en ollut odottanut mitään niin pahaa kummastakaan.

Ollaan kyllä nähty hienoja paikkoja, ollaa koettu hyviä hetkiä, ja ei Intia niin paha ollut mitä saapuessa luultiin. Mutta pakko sanoa, että ihana lähteä kohti Australiaa. 24 tuntia matkustamista, kolme eri lentoa ja sitten oltais Land Downunderissa! 

Tässä vielä video meidän Intian ajalta. Laitoin nyt kaikki päivät yhteen, sillä materiaalia ei niin paljon ollut :)

Jaipur, Intia

Kun oltiin taas saatu kunnon unet, käyty syömässä aamupala ja hieman vielä rentouduttu hotellilla päätettiin lähteä kiertämään Jaipurin nähtävyyksiä. Otettiin tuktuk ja lähdettiin kohti Hawa Mahalia ja pinkkiä kaupunkia. Siellä käveltiin vähän vanhassa bazaarissa, josta jatkettiin matkaa apinatemppelille. Itse olen näköjään Afrikan mukana saanut pienen pelon apinoita kohtaan ja itse olin siellä ihan paniikissa, että nyt joku apina puree toista ja saa vesikauhun. Saatiin kuitenkin ´´apinasuojelija´´ matkalle ja lähdettiin kiipeämään temppelille apinoiden, lehmien ja sikojen läpi ja olihan sieltä hienot maisemat Jaipurin ylle. Ylhäällä meille annettiin siunaus ja saatiin punaiset leimat otsaan. Ne näytti kyllä mielestämme pirun merkeiltä.... Selviydyttiin sieltä alaskin ilman puremia ja jatkettiin matkaa Vesipalatsille. Palatsi, joka on rakennettu keskelle järveä ja se ei ikinä ole edes ollut käytössä. Järkevää. Siellä törmättiin johonkin jenkki mieheen, jonka kanssa jäimme suustamme kiinni. Kun vihdoin taas jatkoimme matkaa suunnattiin puistoon, jossa päätettiin evästääkkin. Kuitenkin matkalla sinne tuktuk kuskimme, jonka kanssa olimme sopineet, että hän kuskaa meitä koko päivän, sai puhelun ja hänen piti lähteä. Ei se mitään jäätiin puistoon, syötiin eväät ja käveltiin ympäriinsä. Päätettiin kävellä takaisin hotellille, sillä ei oltu hirveän kaukana sieltä. Kuitenkin vähän matkaa käveltyä huomattiin että käveltiin väärään suuntaan ja otettiin tuktuk hotelille. 

Molemmilla varmaan energiat Intian suhteen aika loppu, sillä kumpaakaan ei haitannut viettää vähän aikaa vain kaupngilla kiertäen. Loppu päivä otettiinkin aika rennosti :)

Tänään vietettiin vapaapäivää, siis ihan kunnollista vapaapäivää. Ainut mitä ollaan tänään tehty on, että lähdettiin aamupalan jälkeen läheiseen kahvilaan, joka aukesi hieman myöhemmin, joten ei sinne päästy aamupalalle. Oltiin tsekattu millaista sielä olisi tarjolla etukäteen netistä, sillä paikan nimi oli Nibs Cafe and Chocolateria, ja suklaan himo oli suuri. Ollaan opittu täällä, että vaikka joku kuulostaisi vaikka kuinka hyvältä (niinkuin paikan menu), niin mitään ei saa odottaa liikaa. Kun päästiin sisälle kahvilaan oltiin niin ällistyneitä kuin vain voi olla. Niin epäintialainen paikka ja en olisi uskaltanut edes unelmoida sen näköisestä paikasta! Tilattiin latet ja itse tilasin suklaa-banaani pitsan (jossa oli myös juustoa?!) ja Veera tilasi jälkiruokalajitelman, jossa oli vähän kaikkea, kuten suklaa shotti,brownie ja konvehteja. Molemmat tykkäsivät omistaan ihan hirveästi ja tuli vedettyä pienet suklaa överit kyllä. Muuta tänään ei ollakkaan oikein tehtykkään. Löhöily hotelli huoneessa ja suunniteltu Austraalian aikaa. 

Matkapäivä Agrasta Jaipuriin!

Kymmenes päivä aamulla oli herätys kello seitsemän ja suunnattiin odottavina hotellin buffet aamupalalle, jossa saataisiin syötyä mahamme täyteen, jotta jaksaisimme matkustaa Jaipuriin. Kun saavuimme ravintolaan ei sielä kuulemma perjantaisin ole buffettia vaan piti listalta tilata jotain. Tilattiin Clubi voileivät, Veeralle vege ja mulle kana. Saimme odottaa niitä 45 minuuttia, katsoen kun muut saa ruokaa. Kun vihdoin saatiin aamupalamme ärsyyntyneinä, piti ne isot voileivät syödä hirveällä kiireellä, sillä olimme sopineet lähtevämme hotellilta yhdeksältä, jotta ehtisimme hyvin junaan. Juostiin pakkaamaan loput tavarat ja otimme tuktukin juna-asemalle pysähtyen matkalla ostamaan pari hedelmää (joita Veera laitettiinkin ostamaan kilo...)

Kun pääsimme juna-asemalle hyvin tuntia ennen junan lähtöä, huomattiin meidän junan olevan kaksi tuntia myöhässä. No ei siinä mitään kolme tuntia odottamista joten mentiin istumaan ja lopulta vaihdettiin kahvilaan istumaan, jossa saatiin vanhaa spriteä ja meitä kiellettiin pelaamasta korttia. Saatiin kuitenkin ensimmäiset puolitoista tuntia kulumaan ja mentiin taululta katsomaan meidän junaa. Joka oli nyt 3 tuntia myöhässä, joten vieläkin ne melkein kolme tuntia odottamista. Meille tuli joku taksikuski tarjoamaan kyytiä Jaipuriin aika kalliilla, hylättiin se. Nähtiin reissaaja pariskunta ja mentiin kysymään mihin he olivat matkalla ja että haluaisivatko jakaa taksin. Heidän juna Jaipuriin oli ollut tarkoituksena lähteä 7 aamulla. Kello oli tässä vaiheessa 10.30.... Heidän junan oli tarkoitus saapua puolen tunnin päästä kuitenkin, joten emme saaneet taksi kavereita, joten mentiin etsimään istumapaikkaa (matkalla huomattiin, että junamme olisi nyt 4 h myöhässä....). Nähtiin kaksi muuta reissaajaa, pojat toinen Kiinasta ja toinen Costa Ricasta, joiden kanssa juteltiin. He olivat kanssa matkalla Jaipuriin, sillä junalla minkä pitäisi saapua kello 11, he olivat saaneet liput siihen junaan huonoimpaan luokkaan halvalla, joten päätettiin käydä kokeilemassa josko mekin saataisiin liput siihen junaan, jotta päästäisiin aikaisemmin Jaipuriin. Junassa ei tietenkään ollut enää tilaa, mutta meille selvisi, että saataisiin kuitenkin rahat takaisin junalipustamme, sillä se on yli 3 h myöhässä. Myös taksi kuski tarjosi halpaa hintaa Jaipuriin, joka laitettiin vakavissamme mietintämyssyyn, sillä junalla olisimme vasta noin kello 23 Jaipurissa, jos edes sitäkään, ja Intiassa naisten ei ole turvallista liikkua iltaisin ilman mies seuraa. 

Mentiin takaisin poikien luokse ja puhuttiin, että varmaan menemme taksilla. Heidän juna oli nyt lähdössä kello 12 ja he sanoivat, että jos se ei ole siihen mennessä tullut he tulevat meidän kanssa taksilla.

Noin kello 12 heidän juna saapui, mutta pojat katsoivat millaisessa luokassa heidän pitäisi istua ja päättivät ottaa meidän kanssa taksin. Mentiin vaihtamaan lippumme rahoiksi ja etsimään kohtuu hintaista taksia. Nyt yht äkkiä taksi hinnat olivat taas nousseet, joten tinkiminen alkakoon. Taksi kuskit eivät suostuneet meidän hintoihin, joten ruvettiin etsimään muita. Kuitenkaan taksi kuskit eivät jättäneet meitä rauhaan vaan seurasivat meitä. Oltiin ottamaassa tuktukia keskustaan, jotta saataisiin sieltä taksi. Lopulta juna-aseman taksi tyypit kuitenkin pääsivät sopuun hinnasta meidän kanssa. Siinä hieman mietittiin pystyykö heihin luottamaan, lopulta hyväksyttiin tarjous.

Heti kuitenkin tuli hieman epäluottavainen fiilis, sillä meidän piti nousta tuktukiin, siihen pieneen kopperoon änkeydyttiin nelistään kassiemme kanssa plus kuski ja joku taksi kuskeista. Ajettiin aika pitkä matka tuktukilla ja oltiin kaikki hämillämme minne olimme oikein matkalla. Kun vihdoin pysähdyttiin epätoivo iski todella pahasti. Oltiin pysähdytty feikki turistitoimiston eteen... Niitä täällä on paljon, joilla yritetään huijata tyhmiä turisteja (esim. meitä, mutta päätettiin että kunhan pääsisimme Jaipuriin). Meidän piti odottaa siellä, jotta taksimme tulisi ja kun sitä ei meinannut kuulua kehiteltiin jo uusia suunnitelmia. Kuitenkin taksi tuli ja hinta oli vieläkin sama kuin oltiin sovittu. Olihan se vielä aika korkea, mutta haluttiin vain Jaipuriin.

Noustiin kyytiin ja kun lähdettiin oikeaan suuntaan ajamaan pystyi hengähtämään. Matka meni hyvin pienestä ahtaudesta takapenkillä huolimatta. Kuitenkin noin tunti ennen Jaipuria kuski veti yht äkkiä jarrut pohjaan . Tietenkään kenelläkään takapenkillä olleista ei ollut turvavöitä, sillä autossa ne ei toimineet, joka on aika normaalia täällä päin. Kuului hirveä kolahdus olin ihan varma, että törmättiin tuktukkiin. Kuitenkin kun näin ulos näin vain kuolleen koiran. Oltiin osuttu koiraan. Vähän matkan päästä kuski veti sivuun ja katsoi mitä autolle oli käynyt. Joku pala sieltä näytti olevan irti, jonka kuski sitoi kiinni autoon paidastaan repäisemällään palallaan. Jatkettiin matkaa ja päästiin Jaipuriin. 

Ajettiin tunneliin, jossa kierrokset autosta tippuivat ja auto meinasi hyytyä. Onneksi päästiin tunnelista pois kunnes auto vasta hyytyi kokonaan. Kuskimme sai pysäytettyä jonkun muun auton ja päästiin vähän matkaa vielä eteenpäin. Siinä sitten kuskimme sopi toisen kuskin kanssa, että matkakaverimme nousisivat hänen kyytiinsä ja hän veisi heidät hotelille ja meidän kuskimme veisi mut ja Veeran hotellille. Näin heitettiin heipat matkakavereillemme ja toivotettin toisillemme  turvallista loppu matkaa hotelille. 

Jatkettiin matkaa ja kuski taisi hieman eksyä ja auto vain hyytyi hyytymistään. Pysähdyttiin paikkaan missä oli paljon tuktukeja ja kuskimme sopi tuktuk kuskin kanssa, että jatkaisimme matkaamme hotelille hänen kyydissään, sillä hän sentään tietäisi missä hotellimme oli. Pimeän juuri laskeuduttua päästiin hotelille ja vihdoin syömään.

Oltiin molemmat niin loppu, nälkäisiä ja väsyneitä päivästä, että mentiin syötyämme melkein heti nukkumaan ja vedettiinkin melkein taas 12 tuntia unta.

Olipahan taas kokemus ja reissu! En sanoisi, että mikään mukava semmoinen. Mutta ollaan silti varmoja, että otettiin riskeistä se lievin, ottamalla taksin, eikä että olisimme seikkaileet keskiyööllä Jaipurin juna-asemalla. Onneksi me ja matkakumppanimme pääsimme kaikki turvallisesti hotelleihimme!!!!