Varoitus! Tästä postauksesta tulee erittäin pitkä, sillä viimeiset 4 päivää ovat kaikki samassa!!!
Delhistä pois pääsy ei ollut niin helppoa. Aamulla aikainen herätys ja kohti juna-asemaa. Juna pari tuntia myöhässä. Päätettiin fiksuina käydä vielä varmistamassa, että se varmasti on myöhässä ettei vaan missata sitä. Siinä samalla tajuttiin, että voidaan ostaa junalippu Agra-Jaipur välille niin saatiin sekin hoidettua. Näihin meni noin tunti aikaa ja päätettiin, että mentäis jo laiturille odottamaan, juna olikin vielä lisää myöhässä, nyt yhteensä kolme tuntia. Mentiin istumaan kämäseen kahvilaan tunniksi melkein tekemättä mitään, sillä ei tietokonetta uskaltanut kaivaa esiin, ja kännykästä ei halunnut akkua käyttää. Kun ei oikein ikinä tiedä miten täällä niitä pystyy lataamaan. Kun sitten tuntia ennen junan lähtöä mentiin laiturille oltiin ihan hukassa. Laiturilla oli toisen junan numero, ja taulu sanoi, että kaksi junaa (joista toinen meidän) saapuu samalle laiturille samaan aikaan ja lähtee samaan aikaan. Ajateltiin, että jos laiturin toisessa päässä olisi toisen junan pysähdys paikka ja toisessa toisen. Joten käveltiin noin kilometrin pituista laituria edes takaisin ja ei löydetty mistään meidän junan numeroa. Sitten kultiin kuulutus, että meidän junan laituri olisi vaihtunut käveltiin sinne ja ei sieläkään meidän junan numeroa näkynyt. Palattiin takaisin alkuperäiselle laiturille. Vihdoin kysyttiin joltain ja sen jälkeen vielä kolmelta muulta, että pysähtyykö meidän juna tässä. Kaikki sanoivat kyllä ja olivat erittäin auttavia. Siellä ahtaudessa satojen muiden ihmisten ja säkkejä täynnä olevien vaunujen seassa iski silti epätoivo ja oltiin ihan varmoaja ettei millään päästä pois Delhistä. Sitten saapui juna viereiselle laiturille ja ihmiset keneltä oltiin kysytty apua kertoivat, että se olisi meidän juna ja yksi ystävällinen vanha mies näytti meille vaununkin. Vihdoin oltiin matkalla pois Delhistä!!!
Vaikka luultiin, että varattiin vaan penkkipaikat, oli meidän paikat sängyt, pienessä verholla suojatussa kopissa. Saatiin vielä paikallinen pariskunta meidän kanssa samaan koppiin. Siinä yritettiin jutella, mutta yhteinen kieli oli vaikeata löytää. Siinä englannin ja hindin sekoituksessa vaihdettiin kuitenkin muutamia tarinoita ja vitsejä. Tosi mukavia tyyppejä ja auttoivat vielä nousemaan oikealla asemallakin pois.
Heti kun astuttiin Agran juna-asemalle pystyi hengähtämään, ei niin paljon ihmisiä! Ja kun oltiin etsimässä tuktukia niin yksi kuski tarjosi kyytiä kohtuu hinnalla. Matkalla hotellille juteltiin tosi paljon, ja kuskilla oli ihan ´´vieraskirjan´´ tyylinen kirja tuktukissa, mihin muut turistit olivat kirjoitelleet kommenteja kuskistamme Bobbystä. Löydettiin pari suomalaistakin, jotka olivat hänen tuktukillaan matkustaneet. Bobby tarjosi, että ajeluttaisi meitä ympäri Agran nähtävyyksiä ja suostuttiin ja sovittiin treffit seuraavalle aamulle. Kun päästiin vihdoin hotellille melkein neljä tuntia oletettua myöhemmin mentiin hotellin ravintolaan syömään. Hotellin ravintolan henkilökunta oli kyllä laiskinta mitä olen ikinä nähnyt, mutta saatiin ainakin jotain ruokaa mahaan.
Seuraavana aamuna Bobby tuli hakemaan meitä hotellilta ja pyydettiin ensimmäisenä viemään jonnekin mistä saa aamupalaa, ensimmäinen kunnon aamupala tälle reissulle! Sitten käytiin Agra Fortilla, saman tapainen kuin Delhin Red Fort (nää fortit on linnotuksia missä hallitsijat on aikoinaan asuneet), mutta tänne mentiin ihan sisälle saakka. Sieltä jatkettiin matkaa Baby Taj Mahalille ja sitten Bobby näytti meille raunioituneen moskeijan, jota ei ihan kaikki turistit löydä. Parasta siellä kyllä oli paikallisten lasten kriketti peli moskeijan pihalla. Sen jälkeen käytiin kiertämässä vähän paikallisia kauppoja ja kun aurinko rupesi olemaan alempana mentiin Taj Mahalille. Tai oikeastaan joen toiselle puolen katsomaan Taj Mahalia takaa. Siltä puolen mihin Taj Mahalin rakentaja olisi halunnut rakentaa itselleen mustan Taj Mahalin, mutta ehti rakentaa vain perustan, kun oma poika vangitsikin isänsä. Olisi aivan upeaa kun valkoinen ja musta Taj Mahal katsoisivat toisiaan toisilta puolin jokea. Siinä mustan Taj Mahalin perustuksilta katsottiin auringon lasku ja tuijotettiin Taj Mahalia yli tunnin. Sieltä Bobby vei meidät takaisin hotellille ja suunnattiin huonosta palvelusta huolimatta hotellin ravintolaan, sillä ulkona oli pimeää ja ei saa ottaa turhia riskejä!
Seuraavaksi päiväksi oltiin Bobbyn
kanssa sovittu, että hänen tuttavansa taksi vie meidät
puolentoista tunnin ajomatkan päähän Keoladeon kansallispuistoon
ja takaisin tullessa pysähdyttäisiin Fathepur Sikrissä. Herättiin
kuuden jälkeen aamulla, sillä sovittiin, että seitsämältä on
lähtö. Mentiin seitsämältä aamulla hotellin eteen odottamaan.
Kello 7.15 täristiin kylmästä ja tultiin sisään ja yritettiin
soittaa kuskille monta kertaa ei vastausta. Soitettiin n. Kello 7.45
Bobbylle, joka sanoi, että hoitaa meille toisen kuskin. Kello 8
luovutettiin nälälle ja mentiin hotellin aamupalalle syömään
(aika kallista). Oltiin syöty noin 8.30 ja meillä ei vieläkään
ollut kyytiä pihassa. Hotelli tarjosi taksia ja hinta oli melkein
sama, joten hyväksyttiin se ja viimein kaksi tuntia myöhemmin
istuttiin taksissa.
Keoladeon kansallispuistoon saavuttua
meille yritettiin myydä taas tour guidea, mutta haluttiin mennä
yksin. Vuokrattiin pyörät ja lähettiin polkemaan tietä pitkin
puistoon. Lipun myynti pisteessä ja kaikkialla puiston ulkopuolella
sanottiin, että se on viidakkoa. Ei se kyllä sellaista ollut....
Valittiin lyhin reitti, joka oli vaan suoraa tietä koko matkan
puistossa olevan vesistön keskellä. Nähtiin paljon lintuja, mistä
paikka on kuuluisa, pari apinaa ja peuraa, sekä paljon lehmiä. Tien
loputtua ostettiin limut ja sitten käännyttiin takaisin taksille
päin. Pyörät, jotka vuokrattiin eivät olleet mistään
mukavimmasta päästä ja peppumme huusivat hoosiannaa takaisin
tulomatkalla, joten matka takaisin tultiin vauhdilla, ainoastaan
pikaista evästaukoa lukuun ottamatta. Puisto oli kyllä ihana, sillä
näki vihdoin vihreyttä, oli hiljaista ja kuuli vain lintujen laulun
eikä yhtään autojen tööttäilyä. Kyllä se rauhoitti!
Takaisin tulo matkalla pysähdyttiin
Fathepur Sikrissä, joka on autioksi jätetty kaupunki, joka on myös
raunioitunut vuosien myötä. Ollaan luettu paljon hyvää hehkutusta
paikasta, mutta oli aika iso pettymys ja vietettiin siellä vain
vähän aikaa. Takaisin Agraan päästyä taksi vei meidät syömään
jonnekkin keskustaan ja sen jälkeen taas hotellille nukkumaan, sillä
seuraavana aamuna oli vielä aikaisempi herätys.
Ei oikein vieläkän tiedetä mitä meidän alkuperäisille kuskeille tapahtui, mutta samaan hintaan päästiin oikeisiin paikkoihin niin ei kai se mitään...
Tänään siis kello oli soimasssa jo
viiden jälkeen. Sillä haluttiin mennä katsomaan auringon nousu Taj
Mahalille. Lähdettiin kuudelta hotellilta ja portille päästiin
ennen puoli 6. Käytiin ostamassa liput ja eikun jonottamaan
portille. Täällä on hassua, että melkein kaikki paikat on auki
auringon noususta auringon laskuun, joten portit aukesivat vasta
auringon noustessa. Jono kulki hitaasti ja porteista sisään päästyä
aurinko oli jo aika korkealla, mutta oli vielä kauniin punainen.
Security checkissä, mulle sanottiin, että en saa ottaa mun ´´isoa´´
reppua sisään (jossa oli siällä pelkkä kamera) vaan
käännytettiin porteista ulos ja viemään reppu säilytystilaan.
Sen etsimisessä meni hetki ja kun takasin sisälle päästyä kello
oli jo lähempänä puoli 8 ja aurinko oli enää hetken ihanan
punainen. Mutta ei se mitään, sillä onhan se Taj Mahal vaan
älyttömän kaunis!! Kierreltiin siellä hetki, käytiin Taj Mahalin
sisällä ja sitten kun ei enää siedetty nälkää lähdettiin
syömään aamupalaa. Tänään piti viettää vapaa päivää, mutta
päätettiin uskaltautua kävelemään hotellin viereisellä kadulla,
tuohan se aina rohkeutta lisää. Löydettiin jonkin sortin
luontopolku, jonne lähdettiin käppäilemään.
Nyt on käyty syömässä (valittiin
aika randomilla paikka, joten katsoo saadanko ensimmäisiä
vatsaongelmia tälle reissulle) ja sitten pitäis pakata, sillä
huomenna matka jatkuu Jaipuriin, missä vietetään viimeiset päivät
Intiassa. Pakko kyllä sanoa Veeran sanoin, että jos mä olisin
lehmä niin en mäkään Delhissä asuisi. Sillä Delhissä ei nähty
paljoa lehmiä, Agrassa ihan hirveästi. Ja Agra on ollut Delhiin
verrattuna niiiiiiiiiin paljon parempi. Epätoivoa ja kauheata
kulttuurishokkia ei ole täällä ollut ja toivotaan, että Jaipur
olisi yhtä kiva tai vielä kivempi kuin Agra!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti