Meille kävi siis pieni moka, kun unohdettiin kokonaan yksi päivä. Meille oli sovittu Forliin ke-to yö, mutta maanantai iltana tajutiin, että eihän meillä ole yöpaikkaa ti-ke yöksi. Oltiin siis kokonaan unohdettu yksi kokonainen päivä ja yksi yö. Kumpikaan ei halunnut jäädä Roomaan, joten kartta käteen ja katsotaan minne mennään. Paikaksi tuli Firenze. Ei yhtään pöllömpi valinta ollut. Tykkäsin kovasti ja kumpikin oli vähän väsynyt niin ihana olla taas pienessä paikassa suuren ja sekavan Rooman jälkeen.
Hirveesti ei tullut mitään materiaalia otettua, tai ainakaan järkevää materiaalia. Yliväsymykseen syyksi senkin voi laittaa, mutta välillä on sellaisia päiviä.
Joten, jos unohdat Italian reissulta yhden päivän, niin suosittelen Firenzeä, se on lähellä kaikkea! Ja on kaunis, kuin mikä!
Roomaan saapuessa vastassa oli ukkosmyrsky, joten junasta päästyä kavettiin sadetakit, rinkoille suojukset ja väännettiin muovipussit reppujen päälle. Kun päästiin uudestaan ulos, hyvä ystävämme aurinko olikin tullut takaisin esiin. Joten, koska käveltiin väärästä ovesta rautatieltä ulos, eksyttiin heti alkuun, ja hikoiltiin sadetakkien alla niin paljon, että piti riisua ne. Hostellille päästyä hissi ei tietenkään tullut alas, joten eikun viidenteen kerrokseen kiipeämään. Sinne päästyämme hissi päätti lähteä alas. Kun chekattiin itseämme sisään tajuttiin kuinka omituinen hostelli oli. Kolme mies työntekijää vain tuijottivat meitä ja nais työntekijällä kesti ikuisuus chekkauksessa. Kun vihdoin saatiin avaimet, lähti yksi miehistä saattamaan meitä huoneeseemme, joka oli parin korttelin päässä hostellistamme. Huone oli todella likainen ja ällöttävä ja turvalokeroita ei ollut missään. Koska molempia rupesi ällöttämäään hostelli ja se kuinka epäturvalliselta se vaikutti päätettiin, että haetaan vain ruokaa ja ei tehdä mitään muuta sinä iltana.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä lähdettiin kahvien kautta suuntaamaan nähtävyyksille kuten Colosseumille ja Espanjalaisille portaille. Ilma oli ihan älyttömän painostava ja kilometrin jälkeen piti aina istahtaa varjoon ja syödä välipalapatukka, että jaksaa taas kävellä. Kaatosade ja ukkonenhan meidät sitten lähetti takaisin hostellille, ja siellä levättiinkin koko loppu ilta.
Toisena kokonaisena päivänä lähdettin kohti Vatikaania muutamien nähtävyyksien kautta, kuten Trevin suihkulähde ja Panthenon temppeli. Vatikaaniin päästyä mentiin jostakin väärästä ovesta sisään ja sotilas käännytti meidät pois. Löydettiin itsemme kuitenkin jostain sisään ja räpsittiin parit kuvat ja lähdettiin pois. Vatikaanissa ja koko Roomassa on AIVAN LIIAN PALJON TURISTEJA! Itse rakastan Italiaa ja sitä tunnelmaa, mutta Roomassa tunsit tunnelman vain pienillä hämärillä kujilla. Muuten et edes kuullut italian kieltä.
Kuitenkin Rooma näytti hienot puolensa, kun viimeisenä iltana päätettiin lähteä viettämään iltaa. Ja päästiinkin viettämään sitä paikallisten kanssa. Yöllä hostellille palatessa nähtiin ihanan hiljainen Rooma, ei ihmisiä, ei liikennettä, vain sinä ja Rooman kauniit rakennusket valaistuna.
Joten jos suuntaat Roomaan, muutu yöeläimeksi ja nauti Roomasta ja siitä kuinka kaunis se on, ilman suurta ihmismassaa ja hälinää ympärillä!
Nizzasta lähdettiin kohti Italiaa ja Pisaa, Italialaiseen tyyliin kaikki junat oli tietenkin myöhässä, joten missattiin yksi vaihto, mutta selviydyttiin siitä oikein hyvin ja päästiin Pisaan. Hostelli oli ihana ja helposti juna-aseman ja keskustan lähellä.
Oikeasti mentiin vain Pisaan nukkumaan ja ensimmäisenä kokonaisena päivänä lähdettiin Cinque Terreen. Viisi pientä kalastaja kylää meren vieressä, viidestä käytiin kyllä kolmessa ja saatiin siinä jo koko päivä kulumaan. Ne olivat niiin kauniita ja tunnelma niissä oli aiivan ihana, vaikka melkein pelkkiä turistejahan siellä oli, muuta kyllä sen pystyi tuntemaan! Kylät joissa käytiin olivat Vernazza, Manarola ja Riomaggiore. Viimeisessä kylässä käytiin vielä viimeisen kerran välimeressä uimassa, ja vesi siellä oli paljon kirkkaampaa, kuin Nizzassa. Annoin myös itselleni hemmottelu hetken siellä, ja sain tilata lasillisen paikallista viiniä ja simpukka pastaa ja ah kuinka ihanaa se oli! Suosittelen kyllä kaikille käymään Cinque Terren kylissä, jos vain siihen tulee mahdollisuus!
Kun päästiin takaisin Pisaan kiirehdittiin suihkun kautta takaisin kaltevalle tornille, jotta saataisiin päivänvalossa paremmalla menestyksellä turisti kuvia, kuin edellisenä iltana pimeässä saatiin. Juuri ennen auringon laskua ehdittiin ja torniin nojailu alkoi.
Toisena päivänä Nizzassa aamu alkoi sillä, että herättiin aikasin ja lähdettiin katsomaan auringon nousua. Mutta koska täälläkin on syksy, niin eihän me sitä edes kunnolla nähty, kun aurinko nousi erikohdasta mistä sen odotettiin nousevan.
Sitten käytiin tekemässä päivretki Monacoon. Siellä ei kyllä viihdytty pitkään, kaikki niin kallista ja meidän kahden sähläykset ja noloudet aiheutti meillä alistuneen tunnelman. Ehkä. Olipahan ainakin hauskaa, varsinkin silloin kun ei todellakaan tiedetty miten juna-asemalta pääsee pois.
Kun sitten selviydyttiin Monacosta takasin, ja tajuttiin kuinka helposti juna-asemalta olisi päässytkin pois, lähdettiin uudestaan rannalle, koska haluttiin mennä hyppimään.
Sitten taas hostellille suihkuun ja katsomaan auringonlaskua rantaan. Nizza oli kyllä ihanan pieni, ei kertaakaan eksytty! Kahden hälinä kaupungin ja monien eksymisten jälkeen oli ihan kiva tietää koko aika missä oli. Ja hostellilta rantaan käveli sen 10 minuuttia niin aivan ihanaa!!!
13 tunnin matkustamisen Pariisista Nizzaan oltiin aika väsyneitä ja Nizzaan päästyä painuttiin suoraan pehkuihin. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä suunnattiin heti ensimmäisenä rantsuun! Hiekkarantaa siis etsittiin, mutta kivikkohan sieltä vaan löytyi. Mutta kelpasi sekin!
Sitten mentiin takaisin hostellille ja suikuteltiin ja lähettiin kiipeämään rappusia, josta näki Nizza ylhäältä päin. Sellaiselle jyrkänteelle. Ja kyllä se oli sen hien ja kaiken muun arvoista, oli ne näkymät aika hienot.
Nizza oli ihana rentoutumis mesta, kun kyllähän se 1,5 viikon matkustus otti jo koville ;)
Pakko mainita, että Ranskassa jokaisella juna-asemalla, ja muutenkin kaduilla käveli hirveästi sotilaita. Mietittii, että johtuiko se siitä mitä on tapahtunut Ranskassa, vai onko se aina ollut. Onneksi päästiin juttelemaan muutamien ennenkin paljon Ranskassa matkustaville, ja he sanoivat, että ei sitä ole ennen näkynyt. Joten Ranskaan matkustajat, älkää säikähtäkö vastaantulevia sotilaita ase kainalossa!
