Ensimmäinen lyhyt bussimatka takana vain pari tuntia Byron Baystä Brisbaneen, vaikka vain nukkuessahan sekin matka meni. Ensimmäinen haaste viimeisessä Aussi cityssä oli löytää ulos bussilaiturilta. Oltiin noustu bussilla kolmanteen kerrokseen ja tuntui ettei mistään päästä sisään rakennukseen ja alas maantasalle. Selvittiin kuitenkin sisälle ja pikalounastauon jälkeen lähdettiin etsimään bussia, jolla päästään sohvasurffaus hostin luokse. Se löytyi helposti ja pienestä jännityksestä huolimatta osattiin nousta oikealla pysäkillä pois. Pysäkiltä ei ollut enää pitkä matka hostille ja meitä vastassa oli kaksi noin meidän ikäistä poikaa. Lähdettiin melkein heti kauppaan ja kun tultiin takaisin oltiin jo Veeran kanssa sitä mieltä, että ihan huippu hostit kyllä!
Ne halusivatkin tehdä meille ruoan, pelailtiin kortti pelejä, juotiin vähän goonia, syötiin super hyviä omatekoisia hampurilaisia ja naurettiin niin paljon, että kylkeä jomotti kyllä sen jälkeen ihan älyttömästi. Nämä meidän hostit ovat töissä läheisellä koala sanctuarilla, ja vaativat meitä menemään sinne. Kuka sille voisi sanoa ei kun kuulee, että saa pitää koskaa sylissä!
Seuraavana aamuna yritettiin lähteä aikaisin liikkeelle ja päästiinkin jo 10 aikaan tarpomaan koala sanctuarille. Mutta hemmetti oli jo sillon kuuma! Hikisinä tarvottiin kohti koaloja ja kenguruja. Ja kyllä nämä aussit on vaan ihanaa kansaa. Noin ensimmäisen kilometrin aikana yksi nainen tarjosi kyytiä meille, mutta oltiin varmoja, että jaksettiin. Sitten noin 500 metriä ennen määränpäätämme vanhempi mies pysähtyi ja harmitteli ettei voi täyden autonsa takia antaa meille kyytiä, mutta että halusi meidän tietävän, ettei ole enää pitkä matka.
Vihdoin perille päästyä mentiin ensimmäiseksi ihmettelemään vesinokkaeläintä, sitten koaloja ja kenguruita ja lintuja ja opossumeja ja vompatteja ja vaikka mitä aussi eläimiä. Kohokohta oli kun saatiin koalat syliin (saatiin tämä vielä tehdä ilmaiseksi, sillä hostimme antoi meille liput jo valmiiksi) ja päästiin syöttämään kenguruita! Ihania otuksia!
Energioiden ollessa lopussa suunnattiin ulos ja mentiin odottamaan bussia keskustaan, jossa ihan ensiksi syötiin lounasta. Sitten suunnattiin kohti Southbanksia, joka on alue joen varrella. Sitä pitkin kävellessä törmättiin yht äkkiä UIMA-ALTAISIINJA TEKO RANTAAN! Siis melkein keskellä keskustaa?! Ja se on ilmainen! Siinä pällistyksissämme käveltiin sen varrella ja mentiin kastamaan varpaat veteen. Siinä myös huomattiin kuinka väsyneitä oikeasti oltiin ja päätettiin lähteä takaisin kotiin.
Tänään oli meidän vuoro tehdä meidän gourmee ruokaa; nugetteja ja pastaa! Oltiin suunniteltu syövämme ne edellisenä päivänä, joten vaadittiin että syödään ne tänään. Ruoan jälkeen pelattiin taas korttia ja sitten päätettiin katsoa elokuva. Koska Veera ei ole koskaan nähnyt Taru Sormusten Herrasta trilogiaa ja olemme menossa Uuteen Seelantiin päädyttiin siihen. Itse taisin olla ensimmäinen kuka nukahti.
Seuraavana aamuna mun olo ei ollut mikään loistavin tuntui hieman kuumeiselta. Hirveästi en aamupalaa saanut alas ja menin vain hetkeksi takaisin nukkumaan. Unet teki terää ja herättyä olo oli hyvä, joten päätin lähteä Veeran mukaan sinne tekorannalle, mikä edellisenä päivänä oltiin löydetty.
Siellä muutama tunti auringossa köllöteltyä lähdettiin takaisin kotiin ja toinen hosteistamme vei meidät läheiseen näköalavuorelle, minne voi kiivetä kävellenkin, mutta päästiin helpommalla kun mentiin autolla. Sitten mentiin West End alueelle syömään hyvään vege intialais paikkaan. Mulla kyllä tuli taas vähän kipeä olo sielä enkä paljoa pystynyt syömään. Kotiin tultua laitettiin toinen osa taru sormusten herrasta pyörimään. Mutta kukaan ei pysynyt hereillä, joten mentiin suosiolla kaikki unten maille.
Aamulla herätessä ei taaskaan ollut mikään huippu olo. Aamupala pöydässä mun puhelin yht äkkiä ilmoitti, että olisin käyttänyt korttia (Pivo sovellus) siinä ihan hämmentyneinä yritettiin Veeran kanssa muistella, että oonko käyttänyt sitä jossain muuhunkin kuin käteisen nostamiseen. Sitten ruvettiin Googlettamaan, missä tämä paikka on missä sitä oltiin käytetty. Se oli hotelliketju, ja hotelleja on vain Pohjois-Amerikassa. Oltiin ihan hämillämme. Ja tässä hämmentyneisyydessä tuli uusi viesti Pivolta, että sitä on käytetty taas. Ei muuta kuin soitto ja kortti sulkuun. Tämä on niin tätä meidän tuuria....
Kun kaikki oli lopulta herännyt ja laitettiin Taru Sormusten Herra taas pyörimään. Kun se oli loppu mun olo oli taas hyvä ja päätin lähteä Veeran mukana keskustaan. Ihan vain käymään kellotornissa. Venasin aina penkillä, kun Veera kävi kiertelemässä muualla ja sitten mentiin kellotorniin. Se on siis ollut erittäin pitkään Brisbanen korkein rakennus. Ylöspäästiin alkuperäisellä käsintoimivalla hissillä ja nähtiin Brisbanen keskustaa ylhäältä päin.
Kun tultiin takaisin kotiin meille oltiin taas tekemässä ruokaa. Ruvettiin pelaamaan taas pelejä ja syötiin ja sitten Taru Sormusten Herran viimeisen osan kimppuun. Viimeinen tunti jäi katsomatta, mutta ehkä jossain se saadaan nähdä.
Meillä oli suunnitelmissa mennä Brisbanesta Noosaan, mutta ei oikein ymmärretty busseja ja muita juttuja, joten päädyttiin olemaan Brisbanessa yksi ylimääräinen päivä ja sitten skipata kaikki samanlaiset rantakohteet ja hypätä suoraan seuraavaan kohteeseen Agnes Wateriin. Joka on itärannikon viimeinen surffikohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti