Melbourne, Australia

Intiasta viimeisenä aamuna herätessä oli hymy herkässä. Tätä päivää oltiin odotettu nämä kymmenen päivää! Vihdoin päästäisiin Australiaan missä voitaisiin olla normaaleja ja omia omituisia itsejämme. Edessä oli siis 3 lentoa ja päälle 24 tuntia matkustamista. Ensin pelottava Intian sisäinen lento Jaipurista Delhiin, sieltä Malesiaan, jossa jostain syystä luultiin, että vaihtoaikaa olisi viisi tuntia, mutta meillä olikin vain tunti. Kuitenkin etittiin hyvin koneeseen ja viimeiselle sen matkan lennolle (erittäin pomppuiselle sellaiselle). Mutta kun vihdoin pienen paniikin jälkeen laskeuduttiin en ollut muuta kuin hymyä, "ME OLLAAN AUSTRALIASSA!!!". Kun päästiin koneesta ulos, passin tarkastukseen, saatiin rinkat ja sitten seuraavaan tarkastukseen, bussilippu pisteelle ja bussiin innostus vain kasvoi. En ollut muistanut kuinka ihania nämä aussit ovat. Ainut miten sitä fiilistä siinä hetkessä kun bussissa istui kohti Melbournen keskustaa oli, että nyt mä olen palannut takaisin kotiin.

Löydettiin tiemme hostellille ja oltiin kyllä niin loppu molemmat, että painittiin vain suoraan pehkuihin. 

Seuraavaan päivään heräsi hyvien yöunien jälkeen virkeänä näkemään Melbournea, hostellin ilmaiset 3 pannukakkua ei oikein täyttänyt, joten suunnattiin lähimpään kauppaan ostamaan vähän lisää aamupalaa (timtameja). Mentiin joen rantaan syömään ne ja oltiin hämillämme kuinka siistiä siellä on! Kuinka loogista ja selvää kaikki on! Ja vain kaikesta. Huomasi niin selkeän eron Intiaan verrattuna. Käytiin kiertelemässä vähän keskustaa ja ihanassa puutarhassa Melbournen keskustassa. Käytiin myös Melbournen kuuluisassa graffitti kujalla. 

Matkalla takaisin hostellille käytiin ostamassa iltaruokaa. Takaisin perus reissuruokaamme. 4€ kalapuikkoihin ja hostellilta saamaan ilmaiseen pastaan. 

Kun herkkuateria oli syöty toteutettiin jo Intiassa suunnitelemamme hetki. Otettiin ratikka St. Kilda rannalle käytiin kaupan kautta ostamassa 2 litran jäätelö paletti ja pullo valkkaria ja rannalle katsomaan auringonlaskua. Suunnitelma meni siinä mielessä hieman pieleen, että auringonlaskun peitti pilvet ja tuuli yltyi tosi kovaksi. Mutta ei se meitä haitannut nautittiin siitä niin pitkään kuin jaksettiin ja sitte käytiin tsekkaamassa jo pimennyttyä, että näkisimmekö pinguja. Nähtiin me niitä huimat 5 kappaletta. Kumminkin tuli hieman vilu ja päätettiin suunnata takaisin hostellille, jonka alakerrassa olevaan baariin mentiin viettämään iltaa muiden reppureissaajien kanssa. 

Seuraavana päivänä Kaisa, johon olen tutustunut Wurthillä ja hän on ollut jo Ausseissa päälle kaksi kuukautta, tuli käymään Melbournessa moikkaamassa meitä. Sillä hän tulee myös Uuteen Seelantiin meidän kanssa ja Veera ei ole koskaan häntä aijemmin tavannut. Käytiin samassa puutarhassa missä edellisenä päivänä käytiin ja kertoiltiin omista reissuistamme toisillemme. Päätettiin lähteä syömään ensimmäiset Fish & Chipsit ja sen jälkeen jälkkäriksi Melbournen parhaat macaronsit. Päivä oli rento ja ei hostellillekkaan päästyämme tehty muuta kuin pesty pyykkiä ja tehty ruokaa. Ja suunniteltu seuraavan päivän puuha. 

Seuraavana päivänä suunattiin Melbournen ulkopuolella olevaan Dandenongin kansallispuistoon. Luettiin vain vähän puistosta itsestään, sillä reittiohjeet olivat sitäkin tärkeämmät. Mutta kansallispuisto ja 2,5 km reitti siellä oli niin ällistyttävä! Siellä kasvoi maailman toiseksi tai kolmanneksi suurinta puulajia. Muisti pätkäisi ja en muista kumpia, mutta ihan järkyttävän isoja puita! Käveltiin välillä kukkuloiden päälle ja välillä kukkuloiden juurille, jossa tuntui kävelevänsä sademetsässä, sillä siellä kasvoi vain palmuja ja muita pienempiä puita tiiviisti. Nähtiin myös luonnonvaraisia kakaduja ja muita papukaijoja. Oli niin hienoa kävellä siellä. Tajusi taas kuinka pieni itse on täällä suuren suuressa maailmassa. Takaisin Melbourneen päästyä hengattiin hetki kaupungilla kunnes nälkä iski ja suunnattiin hostellille. 

Hostellilla oli myös matkojen varauspiste, jossa mukava mies tarjosi meille paria hyvänkuuloista matkaa jotka muutenkin haluttiin tehdä. Hinta oli budjetin rajoilla ja päätettiin varata ja ostaa ne! Elikkä withsundays saaret ja isovalliriutta snorklaus päivä. Päivät on avoimet, joten ei tuu olemaan liian tarkkaa aikataulua onneksi. 

Seuraavana päivänä olikin uloskirjautumisen hetki Melbournen hostellista. Jätettiin rinkat kuitenkin vielä sinne ja suunnattiin Melbournen Brunswickin kaupungin osaan lounaalle reilillä Pariisissa tapaamamme pariskunnan Alexin ja Maddien kanssa. Oli ihan super hauskaa ja ei tuntunut yhtään siltä, että ollaan oikeasti aikaisemmin puhuttu yhteensä ehkä tunti. Sieltä suunnattiin takaisin keskustaan ja mentiin aukiolle istuskelemaan. Melbournessa juuri tänä iltana järjestettiin Whitenight, joka on ilmainen artfestivaali joka järjestetään vuosittain, seurailtiin sen alkamista ja käveltiin kaduilla. Jengiä oli jo silloin alkuillasta ihan älyttömästi ja sinne odotettiin noin 500 000 henkeä. 

Harmistuksissamme jouduimme lähtemään hostellille hakemaan rinkat ja suuntaamaan bussiasemalle nappaamaan yöbussi kohti Sydneytä. 

Intia. En oikein tiedä mitä susta vois sanoa

Nämä kaikki kymmenen päivää on oikeasti ollut sellaista henkistä vuoristorataa, mitä en ole ikinä kokenut. Kun saavuttiin Delhiin, oltiin molemmat jo niin valmiita lähtemään pois, varata aikaisemmat lennot Australiaan tai lähteä vaikka Malesiaan. Sitten olo rohkeni ja parani ja nauttikin olostaan. Sitten taas oli valmis lähtemään pois. Epätoivo tuli aina ihan jostain puskista vaikka oli kivaa. 

Nyt kun on viimeiset hetket Intiassa voin sanoa, että on täällä ollut mukavaa ja voisin tulla takaisin. Mutta en lähivuosina. Enkä Agraan, Jaipuriin ja varsinkaan en Delhiin. Ja vain mies seurassa. Naisien asema on vaan jotain niin huonoa täällä vielä, että ei se ole varsinkaan minua, että pitää koko ajan olla varuillaan, ei saa pukeutua miten haluaa (mua pyydettiin kerran jopa vetämään takki kiinni selfieen, vaikka mitään paljasta ihoa ei missään näkynyt) ja se, että täällä oikeasti on pakko yrittää näyttää rönttäseltä ja köyhältä, jotta sut jätettäisiin edes vähän rauhaan, siis erittäin vähän rauhaan mutta kumminkin

Myös se, että kehenkään ei saa luottaa, mitään ei voi olettaa ja mikään ei tunnu toimivan täällä hyvin. Kaikki junat tuntuu olevan myöhässä, suihkuissa ei voi aina odottaa lämmintä vettä, ei me missään viiden tähden hotelleissa nukuta, mutta ei sieltä huonostakaan päästä, ja sähköt ovat katkenneet jokaisessa hotellissa missä olemme. Ihmisiä, varsinkin tursiteja, yritetään huijata kaikin keinoin, ja tuntuu, että kaikki ovat siinä mukana. Ja vaikea on olla näyttämättä turistilta kun varsinkin omat valkoiset hiushapsuni loistavat täällä kuin tähti kirkkaalla taivaalla. 

Myös tämä likaisuus täällä on jotain aivan järkyttävää... Luulin, että olin varautunut pahaan kulttuurishokkiin ja olin kuullut kaikilta miten likaista täällä on, mutta en ollut odottanut mitään niin pahaa kummastakaan.

Ollaan kyllä nähty hienoja paikkoja, ollaa koettu hyviä hetkiä, ja ei Intia niin paha ollut mitä saapuessa luultiin. Mutta pakko sanoa, että ihana lähteä kohti Australiaa. 24 tuntia matkustamista, kolme eri lentoa ja sitten oltais Land Downunderissa! 

Tässä vielä video meidän Intian ajalta. Laitoin nyt kaikki päivät yhteen, sillä materiaalia ei niin paljon ollut :)

Jaipur, Intia

Kun oltiin taas saatu kunnon unet, käyty syömässä aamupala ja hieman vielä rentouduttu hotellilla päätettiin lähteä kiertämään Jaipurin nähtävyyksiä. Otettiin tuktuk ja lähdettiin kohti Hawa Mahalia ja pinkkiä kaupunkia. Siellä käveltiin vähän vanhassa bazaarissa, josta jatkettiin matkaa apinatemppelille. Itse olen näköjään Afrikan mukana saanut pienen pelon apinoita kohtaan ja itse olin siellä ihan paniikissa, että nyt joku apina puree toista ja saa vesikauhun. Saatiin kuitenkin ´´apinasuojelija´´ matkalle ja lähdettiin kiipeämään temppelille apinoiden, lehmien ja sikojen läpi ja olihan sieltä hienot maisemat Jaipurin ylle. Ylhäällä meille annettiin siunaus ja saatiin punaiset leimat otsaan. Ne näytti kyllä mielestämme pirun merkeiltä.... Selviydyttiin sieltä alaskin ilman puremia ja jatkettiin matkaa Vesipalatsille. Palatsi, joka on rakennettu keskelle järveä ja se ei ikinä ole edes ollut käytössä. Järkevää. Siellä törmättiin johonkin jenkki mieheen, jonka kanssa jäimme suustamme kiinni. Kun vihdoin taas jatkoimme matkaa suunnattiin puistoon, jossa päätettiin evästääkkin. Kuitenkin matkalla sinne tuktuk kuskimme, jonka kanssa olimme sopineet, että hän kuskaa meitä koko päivän, sai puhelun ja hänen piti lähteä. Ei se mitään jäätiin puistoon, syötiin eväät ja käveltiin ympäriinsä. Päätettiin kävellä takaisin hotellille, sillä ei oltu hirveän kaukana sieltä. Kuitenkin vähän matkaa käveltyä huomattiin että käveltiin väärään suuntaan ja otettiin tuktuk hotelille. 

Molemmilla varmaan energiat Intian suhteen aika loppu, sillä kumpaakaan ei haitannut viettää vähän aikaa vain kaupngilla kiertäen. Loppu päivä otettiinkin aika rennosti :)

Tänään vietettiin vapaapäivää, siis ihan kunnollista vapaapäivää. Ainut mitä ollaan tänään tehty on, että lähdettiin aamupalan jälkeen läheiseen kahvilaan, joka aukesi hieman myöhemmin, joten ei sinne päästy aamupalalle. Oltiin tsekattu millaista sielä olisi tarjolla etukäteen netistä, sillä paikan nimi oli Nibs Cafe and Chocolateria, ja suklaan himo oli suuri. Ollaan opittu täällä, että vaikka joku kuulostaisi vaikka kuinka hyvältä (niinkuin paikan menu), niin mitään ei saa odottaa liikaa. Kun päästiin sisälle kahvilaan oltiin niin ällistyneitä kuin vain voi olla. Niin epäintialainen paikka ja en olisi uskaltanut edes unelmoida sen näköisestä paikasta! Tilattiin latet ja itse tilasin suklaa-banaani pitsan (jossa oli myös juustoa?!) ja Veera tilasi jälkiruokalajitelman, jossa oli vähän kaikkea, kuten suklaa shotti,brownie ja konvehteja. Molemmat tykkäsivät omistaan ihan hirveästi ja tuli vedettyä pienet suklaa överit kyllä. Muuta tänään ei ollakkaan oikein tehtykkään. Löhöily hotelli huoneessa ja suunniteltu Austraalian aikaa. 

Matkapäivä Agrasta Jaipuriin!

Kymmenes päivä aamulla oli herätys kello seitsemän ja suunnattiin odottavina hotellin buffet aamupalalle, jossa saataisiin syötyä mahamme täyteen, jotta jaksaisimme matkustaa Jaipuriin. Kun saavuimme ravintolaan ei sielä kuulemma perjantaisin ole buffettia vaan piti listalta tilata jotain. Tilattiin Clubi voileivät, Veeralle vege ja mulle kana. Saimme odottaa niitä 45 minuuttia, katsoen kun muut saa ruokaa. Kun vihdoin saatiin aamupalamme ärsyyntyneinä, piti ne isot voileivät syödä hirveällä kiireellä, sillä olimme sopineet lähtevämme hotellilta yhdeksältä, jotta ehtisimme hyvin junaan. Juostiin pakkaamaan loput tavarat ja otimme tuktukin juna-asemalle pysähtyen matkalla ostamaan pari hedelmää (joita Veera laitettiinkin ostamaan kilo...)

Kun pääsimme juna-asemalle hyvin tuntia ennen junan lähtöä, huomattiin meidän junan olevan kaksi tuntia myöhässä. No ei siinä mitään kolme tuntia odottamista joten mentiin istumaan ja lopulta vaihdettiin kahvilaan istumaan, jossa saatiin vanhaa spriteä ja meitä kiellettiin pelaamasta korttia. Saatiin kuitenkin ensimmäiset puolitoista tuntia kulumaan ja mentiin taululta katsomaan meidän junaa. Joka oli nyt 3 tuntia myöhässä, joten vieläkin ne melkein kolme tuntia odottamista. Meille tuli joku taksikuski tarjoamaan kyytiä Jaipuriin aika kalliilla, hylättiin se. Nähtiin reissaaja pariskunta ja mentiin kysymään mihin he olivat matkalla ja että haluaisivatko jakaa taksin. Heidän juna Jaipuriin oli ollut tarkoituksena lähteä 7 aamulla. Kello oli tässä vaiheessa 10.30.... Heidän junan oli tarkoitus saapua puolen tunnin päästä kuitenkin, joten emme saaneet taksi kavereita, joten mentiin etsimään istumapaikkaa (matkalla huomattiin, että junamme olisi nyt 4 h myöhässä....). Nähtiin kaksi muuta reissaajaa, pojat toinen Kiinasta ja toinen Costa Ricasta, joiden kanssa juteltiin. He olivat kanssa matkalla Jaipuriin, sillä junalla minkä pitäisi saapua kello 11, he olivat saaneet liput siihen junaan huonoimpaan luokkaan halvalla, joten päätettiin käydä kokeilemassa josko mekin saataisiin liput siihen junaan, jotta päästäisiin aikaisemmin Jaipuriin. Junassa ei tietenkään ollut enää tilaa, mutta meille selvisi, että saataisiin kuitenkin rahat takaisin junalipustamme, sillä se on yli 3 h myöhässä. Myös taksi kuski tarjosi halpaa hintaa Jaipuriin, joka laitettiin vakavissamme mietintämyssyyn, sillä junalla olisimme vasta noin kello 23 Jaipurissa, jos edes sitäkään, ja Intiassa naisten ei ole turvallista liikkua iltaisin ilman mies seuraa. 

Mentiin takaisin poikien luokse ja puhuttiin, että varmaan menemme taksilla. Heidän juna oli nyt lähdössä kello 12 ja he sanoivat, että jos se ei ole siihen mennessä tullut he tulevat meidän kanssa taksilla.

Noin kello 12 heidän juna saapui, mutta pojat katsoivat millaisessa luokassa heidän pitäisi istua ja päättivät ottaa meidän kanssa taksin. Mentiin vaihtamaan lippumme rahoiksi ja etsimään kohtuu hintaista taksia. Nyt yht äkkiä taksi hinnat olivat taas nousseet, joten tinkiminen alkakoon. Taksi kuskit eivät suostuneet meidän hintoihin, joten ruvettiin etsimään muita. Kuitenkaan taksi kuskit eivät jättäneet meitä rauhaan vaan seurasivat meitä. Oltiin ottamaassa tuktukia keskustaan, jotta saataisiin sieltä taksi. Lopulta juna-aseman taksi tyypit kuitenkin pääsivät sopuun hinnasta meidän kanssa. Siinä hieman mietittiin pystyykö heihin luottamaan, lopulta hyväksyttiin tarjous.

Heti kuitenkin tuli hieman epäluottavainen fiilis, sillä meidän piti nousta tuktukiin, siihen pieneen kopperoon änkeydyttiin nelistään kassiemme kanssa plus kuski ja joku taksi kuskeista. Ajettiin aika pitkä matka tuktukilla ja oltiin kaikki hämillämme minne olimme oikein matkalla. Kun vihdoin pysähdyttiin epätoivo iski todella pahasti. Oltiin pysähdytty feikki turistitoimiston eteen... Niitä täällä on paljon, joilla yritetään huijata tyhmiä turisteja (esim. meitä, mutta päätettiin että kunhan pääsisimme Jaipuriin). Meidän piti odottaa siellä, jotta taksimme tulisi ja kun sitä ei meinannut kuulua kehiteltiin jo uusia suunnitelmia. Kuitenkin taksi tuli ja hinta oli vieläkin sama kuin oltiin sovittu. Olihan se vielä aika korkea, mutta haluttiin vain Jaipuriin.

Noustiin kyytiin ja kun lähdettiin oikeaan suuntaan ajamaan pystyi hengähtämään. Matka meni hyvin pienestä ahtaudesta takapenkillä huolimatta. Kuitenkin noin tunti ennen Jaipuria kuski veti yht äkkiä jarrut pohjaan . Tietenkään kenelläkään takapenkillä olleista ei ollut turvavöitä, sillä autossa ne ei toimineet, joka on aika normaalia täällä päin. Kuului hirveä kolahdus olin ihan varma, että törmättiin tuktukkiin. Kuitenkin kun näin ulos näin vain kuolleen koiran. Oltiin osuttu koiraan. Vähän matkan päästä kuski veti sivuun ja katsoi mitä autolle oli käynyt. Joku pala sieltä näytti olevan irti, jonka kuski sitoi kiinni autoon paidastaan repäisemällään palallaan. Jatkettiin matkaa ja päästiin Jaipuriin. 

Ajettiin tunneliin, jossa kierrokset autosta tippuivat ja auto meinasi hyytyä. Onneksi päästiin tunnelista pois kunnes auto vasta hyytyi kokonaan. Kuskimme sai pysäytettyä jonkun muun auton ja päästiin vähän matkaa vielä eteenpäin. Siinä sitten kuskimme sopi toisen kuskin kanssa, että matkakaverimme nousisivat hänen kyytiinsä ja hän veisi heidät hotelille ja meidän kuskimme veisi mut ja Veeran hotellille. Näin heitettiin heipat matkakavereillemme ja toivotettin toisillemme  turvallista loppu matkaa hotelille. 

Jatkettiin matkaa ja kuski taisi hieman eksyä ja auto vain hyytyi hyytymistään. Pysähdyttiin paikkaan missä oli paljon tuktukeja ja kuskimme sopi tuktuk kuskin kanssa, että jatkaisimme matkaamme hotelille hänen kyydissään, sillä hän sentään tietäisi missä hotellimme oli. Pimeän juuri laskeuduttua päästiin hotelille ja vihdoin syömään.

Oltiin molemmat niin loppu, nälkäisiä ja väsyneitä päivästä, että mentiin syötyämme melkein heti nukkumaan ja vedettiinkin melkein taas 12 tuntia unta.

Olipahan taas kokemus ja reissu! En sanoisi, että mikään mukava semmoinen. Mutta ollaan silti varmoja, että otettiin riskeistä se lievin, ottamalla taksin, eikä että olisimme seikkaileet keskiyööllä Jaipurin juna-asemalla. Onneksi me ja matkakumppanimme pääsimme kaikki turvallisesti hotelleihimme!!!! 

Agra, Intia

Varoitus! Tästä postauksesta tulee erittäin pitkä, sillä viimeiset 4 päivää ovat kaikki samassa!!!

Delhistä pois pääsy ei ollut niin helppoa. Aamulla aikainen herätys ja kohti juna-asemaa. Juna pari tuntia myöhässä. Päätettiin fiksuina käydä vielä varmistamassa, että se varmasti on myöhässä ettei vaan missata sitä. Siinä samalla tajuttiin, että voidaan ostaa junalippu Agra-Jaipur välille niin saatiin sekin hoidettua. Näihin meni noin tunti aikaa ja päätettiin, että mentäis jo laiturille odottamaan, juna olikin vielä lisää myöhässä, nyt yhteensä kolme tuntia. Mentiin istumaan kämäseen kahvilaan tunniksi melkein tekemättä mitään, sillä ei tietokonetta uskaltanut kaivaa esiin, ja kännykästä ei halunnut akkua käyttää. Kun ei oikein ikinä tiedä miten täällä niitä pystyy lataamaan. Kun sitten tuntia ennen junan lähtöä mentiin laiturille oltiin ihan hukassa. Laiturilla oli toisen junan numero, ja taulu sanoi, että kaksi junaa (joista toinen meidän) saapuu samalle laiturille samaan aikaan ja lähtee samaan aikaan. Ajateltiin, että jos laiturin toisessa päässä olisi toisen junan pysähdys paikka ja toisessa toisen. Joten käveltiin noin kilometrin pituista laituria edes takaisin ja ei löydetty mistään meidän junan numeroa. Sitten kultiin kuulutus, että meidän junan laituri olisi vaihtunut käveltiin sinne ja ei sieläkään meidän junan numeroa näkynyt. Palattiin takaisin alkuperäiselle laiturille. Vihdoin kysyttiin joltain ja sen jälkeen vielä kolmelta muulta, että pysähtyykö meidän juna tässä. Kaikki sanoivat kyllä ja olivat erittäin auttavia. Siellä ahtaudessa satojen muiden ihmisten ja säkkejä täynnä olevien vaunujen seassa iski silti epätoivo ja oltiin ihan varmoaja ettei millään päästä pois Delhistä. Sitten saapui juna viereiselle laiturille ja ihmiset keneltä oltiin kysytty apua kertoivat, että se olisi meidän juna ja yksi ystävällinen vanha mies näytti meille vaununkin. Vihdoin oltiin matkalla pois Delhistä!!!

Vaikka luultiin, että varattiin vaan penkkipaikat, oli meidän paikat sängyt, pienessä verholla suojatussa kopissa. Saatiin vielä paikallinen pariskunta meidän kanssa samaan koppiin. Siinä yritettiin jutella, mutta yhteinen kieli oli vaikeata löytää. Siinä englannin ja hindin sekoituksessa vaihdettiin kuitenkin muutamia tarinoita ja vitsejä. Tosi mukavia tyyppejä ja auttoivat vielä nousemaan oikealla asemallakin pois.

Heti kun astuttiin Agran juna-asemalle pystyi hengähtämään, ei niin paljon ihmisiä! Ja kun oltiin etsimässä tuktukia niin yksi kuski tarjosi kyytiä kohtuu hinnalla. Matkalla hotellille juteltiin tosi paljon, ja kuskilla oli ihan ´´vieraskirjan´´ tyylinen kirja tuktukissa, mihin muut turistit olivat kirjoitelleet kommenteja kuskistamme Bobbystä. Löydettiin pari suomalaistakin, jotka olivat hänen tuktukillaan matkustaneet. Bobby tarjosi, että ajeluttaisi meitä ympäri Agran nähtävyyksiä ja suostuttiin ja sovittiin treffit seuraavalle aamulle. Kun päästiin vihdoin hotellille melkein neljä tuntia oletettua myöhemmin mentiin hotellin ravintolaan syömään. Hotellin ravintolan henkilökunta oli kyllä laiskinta mitä olen ikinä nähnyt, mutta saatiin ainakin jotain ruokaa mahaan.

Seuraavana aamuna Bobby tuli hakemaan meitä hotellilta ja pyydettiin ensimmäisenä viemään jonnekin mistä saa aamupalaa, ensimmäinen kunnon aamupala tälle reissulle! Sitten käytiin Agra Fortilla, saman tapainen kuin Delhin Red Fort (nää fortit on linnotuksia missä hallitsijat on aikoinaan asuneet), mutta tänne mentiin ihan sisälle saakka. Sieltä jatkettiin matkaa Baby Taj Mahalille ja sitten Bobby näytti meille raunioituneen moskeijan, jota ei ihan kaikki turistit löydä. Parasta siellä kyllä oli paikallisten lasten kriketti peli moskeijan pihalla. Sen jälkeen käytiin kiertämässä vähän paikallisia kauppoja ja kun aurinko rupesi olemaan alempana mentiin Taj Mahalille. Tai oikeastaan joen toiselle puolen katsomaan Taj Mahalia takaa. Siltä puolen mihin Taj Mahalin rakentaja olisi halunnut rakentaa itselleen mustan Taj Mahalin, mutta ehti rakentaa vain perustan, kun oma poika vangitsikin isänsä. Olisi aivan upeaa kun valkoinen ja musta Taj Mahal katsoisivat toisiaan toisilta puolin jokea. Siinä mustan Taj Mahalin perustuksilta katsottiin auringon lasku ja tuijotettiin Taj Mahalia yli tunnin. Sieltä Bobby vei meidät takaisin hotellille ja suunnattiin huonosta palvelusta huolimatta hotellin ravintolaan, sillä ulkona oli pimeää ja ei saa ottaa turhia riskejä!

Seuraavaksi päiväksi oltiin Bobbyn kanssa sovittu, että hänen tuttavansa taksi vie meidät puolentoista tunnin ajomatkan päähän Keoladeon kansallispuistoon ja takaisin tullessa pysähdyttäisiin Fathepur Sikrissä. Herättiin kuuden jälkeen aamulla, sillä sovittiin, että seitsämältä on lähtö. Mentiin seitsämältä aamulla hotellin eteen odottamaan. Kello 7.15 täristiin kylmästä ja tultiin sisään ja yritettiin soittaa kuskille monta kertaa ei vastausta. Soitettiin n. Kello 7.45 Bobbylle, joka sanoi, että hoitaa meille toisen kuskin. Kello 8 luovutettiin nälälle ja mentiin hotellin aamupalalle syömään (aika kallista). Oltiin syöty noin 8.30 ja meillä ei vieläkään ollut kyytiä pihassa. Hotelli tarjosi taksia ja hinta oli melkein sama, joten hyväksyttiin se ja viimein kaksi tuntia myöhemmin istuttiin taksissa.

Keoladeon kansallispuistoon saavuttua meille yritettiin myydä taas tour guidea, mutta haluttiin mennä yksin. Vuokrattiin pyörät ja lähettiin polkemaan tietä pitkin puistoon. Lipun myynti pisteessä ja kaikkialla puiston ulkopuolella sanottiin, että se on viidakkoa. Ei se kyllä sellaista ollut.... Valittiin lyhin reitti, joka oli vaan suoraa tietä koko matkan puistossa olevan vesistön keskellä. Nähtiin paljon lintuja, mistä paikka on kuuluisa, pari apinaa ja peuraa, sekä paljon lehmiä. Tien loputtua ostettiin limut ja sitten käännyttiin takaisin taksille päin. Pyörät, jotka vuokrattiin eivät olleet mistään mukavimmasta päästä ja peppumme huusivat hoosiannaa takaisin tulomatkalla, joten matka takaisin tultiin vauhdilla, ainoastaan pikaista evästaukoa lukuun ottamatta. Puisto oli kyllä ihana, sillä näki vihdoin vihreyttä, oli hiljaista ja kuuli vain lintujen laulun eikä yhtään autojen tööttäilyä. Kyllä se rauhoitti!

Takaisin tulo matkalla pysähdyttiin Fathepur Sikrissä, joka on autioksi jätetty kaupunki, joka on myös raunioitunut vuosien myötä. Ollaan luettu paljon hyvää hehkutusta paikasta, mutta oli aika iso pettymys ja vietettiin siellä vain vähän aikaa. Takaisin Agraan päästyä taksi vei meidät syömään jonnekkin keskustaan ja sen jälkeen taas hotellille nukkumaan, sillä seuraavana aamuna oli vielä aikaisempi herätys.

Ei oikein vieläkän tiedetä mitä meidän alkuperäisille kuskeille tapahtui, mutta samaan hintaan päästiin oikeisiin paikkoihin niin ei kai se mitään...

Tänään siis kello oli soimasssa jo viiden jälkeen. Sillä haluttiin mennä katsomaan auringon nousu Taj Mahalille. Lähdettiin kuudelta hotellilta ja portille päästiin ennen puoli 6. Käytiin ostamassa liput ja eikun jonottamaan portille. Täällä on hassua, että melkein kaikki paikat on auki auringon noususta auringon laskuun, joten portit aukesivat vasta auringon noustessa. Jono kulki hitaasti ja porteista sisään päästyä aurinko oli jo aika korkealla, mutta oli vielä kauniin punainen. Security checkissä, mulle sanottiin, että en saa ottaa mun ´´isoa´´ reppua sisään (jossa oli siällä pelkkä kamera) vaan käännytettiin porteista ulos ja viemään reppu säilytystilaan. Sen etsimisessä meni hetki ja kun takasin sisälle päästyä kello oli jo lähempänä puoli 8 ja aurinko oli enää hetken ihanan punainen. Mutta ei se mitään, sillä onhan se Taj Mahal vaan älyttömän kaunis!! Kierreltiin siellä hetki, käytiin Taj Mahalin sisällä ja sitten kun ei enää siedetty nälkää lähdettiin syömään aamupalaa. Tänään piti viettää vapaa päivää, mutta päätettiin uskaltautua kävelemään hotellin viereisellä kadulla, tuohan se aina rohkeutta lisää. Löydettiin jonkin sortin luontopolku, jonne lähdettiin käppäilemään.

Nyt on käyty syömässä (valittiin aika randomilla paikka, joten katsoo saadanko ensimmäisiä vatsaongelmia tälle reissulle) ja sitten pitäis pakata, sillä huomenna matka jatkuu Jaipuriin, missä vietetään viimeiset päivät Intiassa. Pakko kyllä sanoa Veeran sanoin, että jos mä olisin lehmä niin en mäkään Delhissä asuisi. Sillä Delhissä ei nähty paljoa lehmiä, Agrassa ihan hirveästi. Ja Agra on ollut Delhiin verrattuna niiiiiiiiiin paljon parempi. Epätoivoa ja kauheata kulttuurishokkia ei ole täällä ollut ja toivotaan, että Jaipur olisi yhtä kiva tai vielä kivempi kuin Agra!!