La Serena & Valle del Elqui

Seuraavana aamuna oli check-out ja matka kohti La Serenaa pystyi alkamaan. Bussimatkalla nähtiin kaksi leffaa, toinen oli jopa englanniksi espanjan kielisillä tekstityksillä. Mutta toinen oli kokonaan espanjaksi (ja taisi se olla leffateatterissa kuvattukin leffa, sillä leffa vasta nyt pyörii elokuvissa?).

La Serenaan päästiin ja lähdettiin kohti sohvasurffaus hostimme asuntoa. Heillä oli venynyt hieman töissä ja ihmeteltiin, miksi he eivät vastaa puhelimeen , eivätkö puhelut mene läpi vain mitä. Lopulta löydettiin heidän kerrostalonsa ja sielä alakerrassa venailtin heitä. Me kaikki neljä oltiin super väsyneitä, muttta yht´äkkiä olikin kulunut monta tuntia höpötellen, ja olikin jo keskiyö.

Seuraavana päivänä Veeran kanssa otettiin aamu ihan rauhassa ja lähdettiin sitten La Serenan keskustaan kahvilaan dataamaan. Varaamaan seuraavia hostelleja ja suunnittelemaan tulevaa. Sem jälkeem lähdettiin kiertelemään pientä keskustaa ja mentiin pienelle lounaalle aukiolle. La Serena oli kyllä erittäin söpö paikka. Sitten lähdettiin kaupan kautta takaisin kämpille, tehtiin ruokaa ja lähdettiin korttelin päässä olevaan meren rantaan katsomaan auringon laskua. Taitaa olla viimeinen auringon lasku merelle tälle reissullu, joten päätettiin viettää se perinteisin menoin 1-2 litran jätskipurkin ja viinipullon kanssa.

Seuraavana aamuna sanottiin heipat meidän hosteille ja lähdettiin La Serenan lähistöllä olevaan Valle del Elqui alueelle. Eli vuorien välissä laaksossa sijaitsevaan kylä keskittymään. Valittiin kylä oikeastaan hinnan perusteella, ja meitä vähän ihmeteltin, että miksi se kylä ei sielä ole mitään, mutta me oltiin enemmän kuin tyytyväisiä, että valittiin tuo hostelli! Se juuri, että sielä ei ollut mitään oli aivan ihanaa, oltiin ihan luonnon helmassa. Hostelli oli ihana jo ensi vaikutelmasta. Taidettiin olla vain toiset vieraat sielä sillä hetkellä. Kun oltiin saatu kirjauduttua sisään ja syötyä lounaat lähdetiin kiipeämään viereistä vuorta ylös. Mutta sitä ei oikein ikinä tapahtunut. Ensin ei meinattu löytää siltaa joen yli, mikä piti ylittää. Kun hieman haahuiltua löydettiin se silta ei voitu uskoa silmiämme. Puun palasia ja lautoja lyöty vähän sinne tänne ja kaiteet rautalankaa. Siitä kuitenkin lähdettiin yli Veera rohkeasti ensimmäisenä ylittämään alla menevää jokea.

Kun silta oli ylitetty ei löydetty millään ylös johtavaa polkua. Pitkän harhailun tuloksena taidettiin löytää polku, mutta oltiin liian innoissamme samassa hetkessä löytämästämme kaktus laaksosta. Ihasteltiin niitä ja otettiin kuvia. Suunnitelmissa oli lähteä kuitenkin vielä vähän pidemmälle ennen kuin pitäisi kääntyä takaisin päin ennen auringon laskua. Suunnitelmat kuitenkin muuttui taas, kun itse astuin kaktuksen piikin päälle, joka erittäin helposti lävisti lenkkarini ja tuli suoraan jalkapohjaani. Onneksi ei syvälle mennyt, mutta piikin pois saaminen kengästä, jotta voi laittaa kenägn takaisin jalkaan, vei aikansa.

Takaisin hostellilla hostellin työntekijä tarjosi meille kotitekoista mehua. Illalla kun syötiin illallista hän tarjosi meille hieman omasta illallisestaan. Rakastettiin paikkaa niin paljon. Tällä hepulla on sydän niin mukana tossa hommassa.

Illalla ennen nukkumaan menoa mentiin ihastelemaan tähtitaivasta tielle. Valoja laaksossa oli eritäin vähän ja tähtitaivas oli elämäni toiseksi paras. Voi kun oisi vain siihen keskelle tietä voinut heittäytyä selälleen ja tuijotella taivasta. Niin ei kuitenkaan voitu tehdä, joten lähdettiin nukkumaan ennen kuin niskan tulisi liian kipeiksi.

Aamulla oltiin ihan innoissamme. Oltiin luettu hostellin kommenteista, että aamupala on paras ikinä. Ja niin se oli! Kotitekoista leipää, kotitekoisia marmeladeja, kotitekoista mehua sekä kotitekoista jugurttia! Saatiin mahat kyllä niin täyteen että!!!

Chekattiin itsemme ulos, mutta jäätiin kuitenkin hostellin keinutuoliin nauttimaan laakson rauhasta ja lukemaan kirjoja. Yht äkkiä hostellin työntekijä toi meille lasilliset mehua. Ei vaan oikeasti sanat riitä kertomaan kuinka ihana hostelli se oli. Ainut mistä voi ehkä saada kuvitelman on, että se on 5 tähden hotelli, mutta tuola tunnet itsesi kodiksi. Oltiin niin kiitollisia heille ja oltaisiin vaan haluttu jäädä pidemmäksi aikaa. Ei vain sen hostellin takia vaan sen, että oli keskellä ei mitään luonnon helmassa. Ollaan taas aika pitkään menty hirveätä vauhtia ja rupeaa tuntumaan kropassa se, mutta onneksi pääsi hetkeksi rauhoittumaan tuonne.

Takaisin La Serenaan päin pysähdyttiin järven rannalla. Oltiin ajateltu, että päästäisiin kastamaan varpaita veteen, mutta ei se ihan niin mennyt. Jyrkänteet ympäröivät järveä. Jatkettiin matkaa La Serenaan, missä odoteltiinkin aika pitkään. Sillä edessä taas bussimatka, tällä kertaa melkein Chilen halki (pituussuunnassa), eli sellaiset kevyet noin 20 tuntia matkustamista edessä!