Mackay & Airlie Beach, Australia

Mackayhyn saavuttiin kello 5 aamulla ja meidän ihana sohvasurffaus host tuli hakemaan meitä ennen töihin menoa! Siinä hetki ehdittiin jutskailla kun hän söi aamupalaa ja näytti meille asuntoaan ja oli tosi mukava aussi-insinööri. Kuitenkin kun hän meni suihkuun minä ja Veera käytiin pitkällemme sänkyihimme ja nukahdettiin ennen kuin hostimme lähti töihin. Vedettiin ihan mojovat unet, sillä ei yöbusseissa ikinä saa oikein kunnon unia, varsinkaan tässä, joka oli vanhaa mallia, missä ilmastointi huusi niin lujaa, että luuli olevan antarktikalla ja jalkatila oli suunniteltu 20 senttiä lyhyemmille. 

Kuitenkin herättyämme syötiin aamupala ja päätettiin mennä kauppaan ostamaan makaroonilaatikko tarvikkeet. Oltiin molemmat ihan fiiliksissä saada kunnon kotiruokaa ja antaa vähän jotain suomalaista hostillemme. Tehtiin ruoka valmiiksi, sillä oltiin sovittu meidän olevamme valmiita kello 4, kun hän pääsee töistä, jotta hän vie meidän wakeboarding. 

Neljältä Veera oli ihan innoissaan, sillä hän ei edes oikein tiennyt mitä tulevan pitää ja itseäni jo hieman harmitti, kun en kyljen takia voi kokeilla sitä. Mutta nauroin Veeran yrityksille, ihasteli pikkupoikien suorituksia (teki sen näyttämään liian helpolta) ja tehtäväni oli myös ottaa kuvia ja videoita niin Veerasta kuin hostistamme. Kun wakeboard puisto meni kiinni mentiin katsomaan rannalle auringonlasku. Jota ei kyllä näe sieltä, mutta lennätettiin drone ylös ja katsottiin sitä siitä. Aika makeita pelejä ne on. 

Kun tultiin kotiin tehtiin Veeran kanssa salaatti ja lämmitettiin makaronilaatikko. Hostimme kävi suihkussa ja valmistautui lähtöön. Sillä hänen piti lähteä työreissuun muutamaksi päiväksi ja ystävällisesti antoi minun ja Veeran jäädä talonvahdeiksi. 

Kun Greg lähti päätettiin pitää leffailta jätskin kera. Päästiin ehkä puoleen väliin leffaa kun nukkumatti jo kolkutteli. 

Seuraavana päivänä meidän aamu taas venyi, sillä nautittiin aivan ikiomasta rauhasta. Päästiin taas ulos talosta hyvin siinä 12 aikaan, joten suunnittelemamme pidempi kävely muuttui erittäin lyhyeksi kävelyksi ja suunnattiin ilmastoituun ostoskeskukseen. Miten kukaan voi tottua tuohon ilmankosteuteen?!

Siellä hetken kierreltyä suunnattiin takaisin kämpille ja kerrostalon uima-altaalle pulikoimaan. Siinä se koko päivä taas menikin, eikä oikein mitään saatu aikaiseksi. Päivän kohokohta kuitenkin oli, kun katsottiin High School Musical illalla!

Seuraavana päivänä yritettiin ottaa itseämme niskasta kiinni ja lähdettiin suht aikaisin kävelemään 6 kilometriä Botanisille puutarhoille. Matka meni mukavasti hikoillen, ja oli ne puutarhatkin ihan kivat. Nähtiin myös ensimmäinen jätti hämppis joka oli hyvin rakentanut ison seittinsä keskelle polkuamme....

Takaisin kävellessä meinasi kunto ja energiat loppua, mutta kämpille päästyä mentiin viereiseen laguunaan uimaan. Tästä ylöspäin ei voi siis uida ilman stingersuittia, sillä meressä rupeaa olemaan meduusoita ja vielä vähän ylemmäs mentäessä rannoilla tulee olemaan myös krokotiileja. Joten kaupungit ovat rakentaneet ilmaisia uima-allas alueita, joita kutsutaan laguunaksi. Pitkään ei jaksettu pulikoida vaan mentiin viimeisille erille makaronilaatikosta, toisesta osasta high school musicalia ja pakkaamisesta. 

Seuraavana aamuna siis matkamme jatkui Airlie Beachille. Matka oli vaihteeksi taas todella lyhyt. Miten aina näillä lyhyillä matkoilla saa kuitenkin unta?

Perille päästyä käytiin viemässä rinkat hostellille ja suunnattiin laguunaan muutamaksi tunniksi odottamaan, että päästään kirjautumaan sisään hostelliin. Sisäänkirjauduttua päätettiin herkutella ja hakea illalliseksi tortilla kamat kaupasta! Päivä meni taas aika rennosti. Pikkupaikka, mikä on vain turisteille suunnattu, joten ei paljon ilmaisia asioita mitä tehdä. 

Seuraavana päivänä itse kävin viereisillä markkinoilla ja menin rantaan palmun alle kirjoittamaan todella jäljessä olevaa päiväkirjaa. Siinä istuskellessa vierähtikin aika monta tuntia ja kun kuumuus otti vallan lähdin laguunaan vilvoittelemaan. Joten rentoa meininkiä tänäänkin tai ainakin melkein, sillä sisällä oleva paniikki vain kasvoi ja kun piti mennä aikasin nukkumaan seuraavan päivän aikaisen herätyksen takia ei meinannut uni ihan helposti tulla. 

Seuraavana päivänä olin kohtaamassa suurimman pelkoni. Oltiin lähdössä tekemään se laskuvarjohyppy (joka jo Byron Bayssä siis piti tehdä). Laskuvarjohyppy paikkaan saavuttiin noin puoli 9 ja minä ja Veera jouduttiin odottamaan sielä muutama tunti ennen kuin oli meidän vuoromme hypätä. Paniikki meni ja tuli vuorotellen ja kun meidän nimet näkyi listassa ja ohjaajani kenen kanssa hypyn tekisin tuli laittamaan valjaat päälleni en ollut varmaan ikinä ollut niin kovassa paniikissa (tai ainakin niin luulin). Kun noustiin sitten sinne lentokoneeseen ja lähdettiin liikkeelle itse pillahdin vain itkuun, onneksi hypättiin Veeran kanssa samalla lastillisella, jotta pystyin puristamaan hänen kättään. Kuitenkin kun oltiin jo hieman ylempänä ja maisemat olivat upeat sinisen meren, koralliriuttojen ja pienten hiekkarantaisten saarien kanssa olo muuttui yht äkkiä niin kummalliseksi ja itkukin loppui sekä pelko. Ainut asia mitä mielessä pyöri oli "ei helvetti mitä mä oon tekemässä". Itse hyppäsin koneesta ensimmäisenä ja ovi aukesi ja menin roikkumaan koneen ulkopuolelle en tuntenut enään pelkoa. En tuntenut oikeastaan mitään ja kun lopulta hypättiin oli se vaan niiin hieno fiilis että! Siis ei sitä tunnetta osaa edes kuvailla olin vain pelkkää hymyä koko matkan. Laskeuduttua kuitenkin en meinannut päästä ylös, sillä kroppa tärisi niin kauheasti. Mutta se loppu päivän fiilis oli vaan mitä mahtavin! En voi vieläkään uskoa, että tein sen!

Seuraava päiväkin meni vielä fiilistellessä hypystä, pelatessa biljardia ja löhöillessä laguunilla. Aamulla kuitenkin yritettiin lähteä tekemään vaellus, jonka luultiin olevan lyhyt, mutta joka osoittautuikin olevan yli 8 kilometriä pelkkää ylämäkeä. Kun hostellilta oltiin kävelty noin 2 kilometriä sateessa ja helteessä päätettiin kääntyä takaisin miettiessämme, että mitä ihmettä me taas ajateltiin. Kello oli taas 12 tässä vaiheessa.

 

Seuraavana päivänä oli taas aktiviteetin vuoro! Whitsunday island cruise! Veneeseen nousua odotellessa katseltiin liilaa katamaraania ja puhuttiin kuinka siistiä sillä olisi lähteä ja loikoilla keulassa olevilla verkoilla. Kun meidät sitten ohjattiin veneeseen se olikin juuri se! Oli ihana päästä merille ja pakettiimme kuului snorklausta ja hengailua whitsundayssin kuuluisimmaksi whiteheaven beachillä. Sekä tietenkin BBQ lounas. 

Ensin mentiin snorklaamaan ja vaikka se kohta riutasta oli harmiksemme jo aika kuollutta oli niin siistiä nähdä värikkäitä kaloja ja koralleja. Vesi oli myös sakeaa, sillä oli ollut aina myrskyisää edellisinä päivinä. Aika meni siinä todella nopeasti ja 45 minuutin päästä kun piti nousta takaisin veneeseen tuntui, että vastahan tässä ollaan uitu 10 minuuttia. 

Seuraavana vuorossa oli white heaven beach, minkä hiekka on siis oikeasti valkoista ja hiekka ei edes tunnu hiekalta, niin pehmeää ja sileää se oli. Veeran kanssa innostuttiin kaikista leluista ja peleistä mitä siellä oli ja heiteltiin ja potkittiin joka ikistä palloa niin maalla ja vedessä. Sekä rakennettiin hiekkalinna, mistä aasialaiset turistit tuli heti ottamaan kuvia. Niin vaikuttava linna rakennettiin. Sitten pitikin jo jatkaa matkaa ja kyllä elämä tuntui taas aika mahtavalta sen jälkeen. Syötiin ja juotiin ja mentiin päiväunille juuri niille verkoille, mistä oltiin aamulla haaveiltu. Päivä vilahti silmissä ja pian oltiinkin jo takaisin Airlie Beachillä. Airlie Beach on siis tunnettu tuosta Whitsundayssistä ja sen takia se on niin turisti paikka. 

Seuraavana aamuna oli check out ja päivä menikin taas vain laguunilla ollessa ja odotellen meidän Australian viimeisen bussimatkan alkamista. Seuraavana ja viimeisenä kohteena on Cairns, jonne on taas pitkä yöbussi. 

Agnes Water, Australia

Ensimmäinen 10 tunnin päiväbussi Brisbanesta Agnes Wateriin. Missattiin siis yksi kokonainen päivä perjaatteessa, mutta oli ihana nähdä maisemia ja kun ilta rupesi laskeutumaan myös niitä villejä kenguruita. Agnes Wateriin saavuttiin kymmeneltä illalla ja itse menin vain suoraan sänkyyn ja unten maille.

Seuraavana aamuna itse halusin mennä viereiseen kylään 1770. Maailman ainut paikka mikä koostuu pelkistä numeroista. Sinne Captain Cook rantautui vuonna 1770, ja siitä paikka on saanut myös nimensä. Mikään ihmeellinen se ei ollut, mutta tulipahan nähtyä. Oltiin siis eriteillä Veeran kanssa aamu ja kun itse saavuin takaisin hostellille päätettiin Veeran kanssa treffata rannalla. Itärannikon ylin ranta, missä voi nauttia vedestä ja rannalla makoilusta ilman, että tarvitsee pelätä krokoja tai meduusoja. Siellä se päivä sitten menikin, kunnes oli pakko tulla hostellille tekemään ruokaa ja lähteä takaisin kylään 1770, sillä se on yksi ainoista paikoista Australian itärannikolla, missä voi nähdä auringon laskevan merelle. Tietenkin meillä oli taas 2 litraa jätskiä mukana.

1770 sijaitsee siis noin kahdeksan kilometrin päässä Agnes Waterista ja helpoiten sinne pääsee taksilla. Päätettiin kuitenkin, että me kävellään takaisin. Siellä me melkein täysikuun valaistessa tarvottiin 8 kilometriä varvasläpsyissä. Ei ollut kovin viisasta... 

Seuraavana aamuna Veera meni surffikouluun. Itärannikon pohjoisin surffikoulu. Itse jouduin jättämään väliin tämän kyljen takia, mutta olin kuvaus vastuussa Veerasta ja menin löhöilemään vain rannalle. Se näytti niin hauskalta ja kivalta, että ihan ärsytti kun ei päässyt mukaan. Vähän ennen kun Veeran kurssi loppui lähdin itse takaisin hostellille ja tekemään kouluun tarvittavia juttuja. (Niin jos joku ei vielä tiennyt pääsin kouluun!!)

Ilta meni tosi rattoisasti loikoillessa hostellilla. Tämä kuumuus ja kosteus vain pahenee paikka paikalta mitä ylemmäs mennään. Vie kyllä hyvin kaikki mehut.

Seuraavana aamuna meillä oli check-out ja sen jälkeen päätettiin vuokrata surffilauta Veeran kanssa puokkiin. Oli jäänyt niin paljon harmittamaan etten ollut mennyt sinne surffikouluu ja ajattelin jo mennäkkin, mutta päätin, että Veera voi opettaa perusteet mitä edellisenä päivänä oppi ja kokeilen itse. Olisi vain pitänyt jättää se sikseen, sillä jo laudalla makaaminen tuotti hieman tuskaa, mutta kyllä pari aaltoa oli pakko kokeilla. Veera auttoi mua ja ensimmäisellä aallolla melkein sain ponnistettua itseni pystyyn, mutta satutin kyljen ja oli pakko hypätä laudalta pois haukkomaan henkeä. Kyllä siinä vielä pari aaltoa kokeiltiin, mutta ei siitä mitään tullut sen kivun kanssa....

Mentiin takaisin hostellille ja oikeastaan taas vain hengailtiin sielä varjossa ja venailtiin tulevaa yöbussia Mackayhin. 

Lopusta voitte taas löytää videon viimeisimmistä kohteista :)

Brisbane, Australia

Ensimmäinen lyhyt bussimatka takana vain pari tuntia Byron Baystä Brisbaneen, vaikka vain nukkuessahan sekin matka meni. Ensimmäinen haaste viimeisessä Aussi cityssä oli löytää ulos bussilaiturilta. Oltiin noustu bussilla kolmanteen kerrokseen ja tuntui ettei mistään päästä sisään rakennukseen ja alas maantasalle. Selvittiin kuitenkin sisälle ja pikalounastauon jälkeen lähdettiin etsimään bussia, jolla päästään sohvasurffaus hostin luokse. Se löytyi helposti ja pienestä jännityksestä huolimatta osattiin nousta oikealla pysäkillä pois. Pysäkiltä ei ollut enää pitkä matka hostille ja meitä vastassa oli kaksi noin meidän ikäistä poikaa. Lähdettiin melkein heti kauppaan ja kun tultiin takaisin oltiin jo Veeran kanssa sitä mieltä, että ihan huippu hostit kyllä! 

Ne halusivatkin tehdä meille ruoan, pelailtiin kortti pelejä, juotiin vähän goonia, syötiin super hyviä omatekoisia hampurilaisia ja naurettiin niin paljon, että kylkeä jomotti kyllä sen jälkeen ihan älyttömästi. Nämä meidän hostit ovat töissä läheisellä koala sanctuarilla, ja vaativat meitä menemään sinne. Kuka sille voisi sanoa ei kun kuulee, että saa pitää koskaa sylissä!

Seuraavana aamuna yritettiin lähteä aikaisin liikkeelle ja päästiinkin jo 10 aikaan tarpomaan koala sanctuarille. Mutta hemmetti oli jo sillon kuuma! Hikisinä tarvottiin kohti koaloja ja kenguruja. Ja kyllä nämä aussit on vaan ihanaa kansaa. Noin ensimmäisen kilometrin aikana yksi nainen tarjosi kyytiä meille, mutta oltiin varmoja, että jaksettiin. Sitten noin 500 metriä ennen määränpäätämme vanhempi mies pysähtyi ja harmitteli ettei voi täyden autonsa takia antaa meille kyytiä, mutta että halusi meidän tietävän, ettei ole enää pitkä matka. 

Vihdoin perille päästyä mentiin ensimmäiseksi ihmettelemään vesinokkaeläintä, sitten koaloja ja kenguruita ja lintuja ja opossumeja ja vompatteja ja vaikka mitä aussi eläimiä. Kohokohta oli kun saatiin koalat syliin (saatiin tämä vielä tehdä ilmaiseksi, sillä hostimme antoi meille liput jo valmiiksi) ja päästiin syöttämään kenguruita! Ihania otuksia!

Energioiden ollessa lopussa suunnattiin ulos ja mentiin odottamaan bussia keskustaan, jossa ihan ensiksi syötiin lounasta. Sitten suunnattiin kohti Southbanksia, joka on alue joen varrella. Sitä pitkin kävellessä törmättiin yht äkkiä UIMA-ALTAISIINJA TEKO RANTAAN! Siis melkein keskellä keskustaa?! Ja se on ilmainen! Siinä pällistyksissämme käveltiin sen varrella ja mentiin kastamaan varpaat veteen. Siinä myös huomattiin kuinka väsyneitä oikeasti oltiin ja päätettiin lähteä takaisin kotiin. 

Tänään oli meidän vuoro tehdä meidän gourmee ruokaa; nugetteja ja pastaa! Oltiin suunniteltu syövämme ne edellisenä päivänä, joten vaadittiin että syödään ne tänään. Ruoan jälkeen pelattiin taas korttia ja sitten päätettiin katsoa elokuva. Koska Veera ei ole koskaan nähnyt Taru Sormusten Herrasta trilogiaa ja olemme menossa Uuteen Seelantiin päädyttiin siihen. Itse taisin olla ensimmäinen kuka nukahti. 

Seuraavana aamuna mun olo ei ollut mikään loistavin tuntui hieman kuumeiselta. Hirveästi en aamupalaa saanut alas ja menin vain hetkeksi takaisin nukkumaan. Unet teki terää ja herättyä olo oli hyvä, joten päätin lähteä Veeran mukaan sinne tekorannalle, mikä edellisenä päivänä oltiin löydetty. 

Siellä muutama tunti auringossa köllöteltyä lähdettiin takaisin kotiin ja toinen hosteistamme vei meidät läheiseen näköalavuorelle, minne voi kiivetä kävellenkin, mutta päästiin helpommalla kun mentiin autolla. Sitten mentiin West End alueelle syömään hyvään vege intialais paikkaan. Mulla kyllä tuli taas vähän kipeä olo sielä enkä paljoa pystynyt syömään. Kotiin tultua laitettiin toinen osa taru sormusten herrasta pyörimään. Mutta kukaan ei pysynyt hereillä, joten mentiin suosiolla kaikki unten maille. 

Aamulla herätessä ei taaskaan ollut mikään huippu olo. Aamupala pöydässä mun puhelin yht äkkiä ilmoitti, että olisin käyttänyt korttia (Pivo sovellus) siinä ihan hämmentyneinä yritettiin Veeran kanssa muistella, että oonko käyttänyt sitä jossain muuhunkin kuin käteisen nostamiseen. Sitten ruvettiin Googlettamaan, missä tämä paikka on missä sitä oltiin käytetty. Se oli hotelliketju, ja hotelleja on vain Pohjois-Amerikassa. Oltiin ihan hämillämme. Ja tässä hämmentyneisyydessä tuli uusi viesti Pivolta, että sitä on käytetty taas. Ei muuta kuin soitto ja kortti sulkuun. Tämä on niin tätä meidän tuuria....

Kun kaikki oli lopulta herännyt ja laitettiin Taru Sormusten Herra taas pyörimään. Kun se oli loppu mun olo oli taas hyvä ja päätin lähteä Veeran mukana keskustaan. Ihan vain käymään kellotornissa. Venasin aina penkillä, kun Veera kävi kiertelemässä muualla ja sitten mentiin kellotorniin. Se on siis ollut erittäin pitkään Brisbanen korkein rakennus. Ylöspäästiin alkuperäisellä käsintoimivalla hissillä ja nähtiin Brisbanen keskustaa ylhäältä päin. 

Kun tultiin takaisin kotiin meille oltiin taas tekemässä ruokaa. Ruvettiin pelaamaan taas pelejä ja syötiin ja sitten Taru Sormusten Herran viimeisen osan kimppuun. Viimeinen tunti jäi katsomatta, mutta ehkä jossain se saadaan nähdä. 

Meillä oli suunnitelmissa mennä Brisbanesta Noosaan, mutta ei oikein ymmärretty busseja ja muita juttuja, joten päädyttiin olemaan Brisbanessa yksi ylimääräinen päivä ja sitten skipata kaikki samanlaiset rantakohteet ja hypätä suoraan seuraavaan kohteeseen Agnes Wateriin. Joka on itärannikon viimeinen surffikohde. 

Byron Bay, Australia

Port Macquariessa viimeisenä eli lähtöpäivänä ei oikeasti tehty yhtään mitään... Kun herättiin satoi kaatamalla, joten suunnitelemamme rannalla makoilu päivä jäikin sitten vain suunnitelmaksi. Hengailtiin vain hostellilla ja lounaan jälkeen kun sade oli lakannut suunnattiin costal walkille. Ajateltiin, että käveltäisiin majakalle saakka, mutta ilma oli aivan järkyttävän kuuma ja kostea ja kun kuultiin, että sinne kävelisi 6 kilometriä vielä, kun oltiin kävelty noin 2, päätettiin kääntyä takaisin ja mennä hostellille syömään. 

Meidän bussi siis tosiaan lähti kello 2 yöllä, joten hostellilla pystyttiin sinne saakka hengailla. 

Bussi matka meni hyvin sain kerrankin ihan kunnolla unta ja kello 8 oltiin meidän "loma kohteessa" Byron Bayssä. Ollaan kuultu tästä pienestä hippi ranta kaupungista niin paljon hyvää, että päätettiin pysyä täällä yksi viikko ja ihan vain rentoutua ja makoilla rannalla. No se rannalla makoilu saattaa jäädä pois, sillä säätiedotus lupaa vain sadetta... 

Kun saavuttiin tänne ja oltiin tsekattu itsemme hostelliin otettiin päikkärit. Vaikka yöbussissa sai unta niin oltiin silti ihan kuolemaisillamme. Sen jälkeen käytiin suihkussa, kaupassa ja syötiin. Laitettiin viestiä Port Macquariessa tapaamiimme tanskalaisiin, jotka olivat myös Byron Bayssä ja sovittiin treffit illaksi niiden hostellille. Ennen sitä meillä oli kuitenkin missio. Meidän epäonni oli alkanut, sillä unohdimme Kallen (rakkaan läppärimme) laturin Port Macqurien hostelliin. Joten lähdimme etsimään sitä. Ajankohdan tälle oltiin valittu hyvin sillä kaikki kaupat menivät neniemme edestä kiinni. 

Vihdoin lähdimme pienessä sateessa tarpomaan yhden pienen sateenvarjon alla tanskalaisten hostellille, jossa menikin pitkään. Ja kun sieltä sitten lähdettiin oli sade yltynyt taas sellaiseksi, että näki vain vähän matkaa eteenpäin. Sateenvarjosta ei hirveästi ollut hyötyä, joten päätin vain juosta katoksesta toiseen. Idea ei ollut niin hyvä, sillä epätasainen maasto, pimeys ja rankkasade ei ollut hyvä yhdistelmä. Lensin Veeran sanoin isossa ilmakaaressa maahan ja tuloksena oli polvi, sääri ja kämmenet auki. Ilmatkin siinä lensi pihalle ja vähän kylkeä jomotti. 

Seuraavana aamuna kyljen jomotus vain kasvoi ja hengitys oli vaikeata, joten päätettiin Veeran kanssa mennä käymään lääkärissä. Ihan varmuuden vuoksi Onneksi lääkäri oli lähellä ja sain ajan samalle päivälle. Ei onneksi murtuneita kylkiluita vain todella iso tälli, joka vie kanssa aikansa parantua. Meillä piti olla laskuvarjohyppy seuraavana päivänä, mutta onneksi lääkärintodistuksella saatiin siirrettyä se, joten kyllä mä sen vielä aijon hypätä! 

Kolmantena aamuna herättiin yllätykseksemme aurinkoon. Aamu mietittiin mitä sitä tehtäisiin ja päätettiin lähteä käymään majakalla. Kuitenkin mun kävely hidasta, koska hengittäminen vaikeata ja ajoitimme lähtömme hienosti taas keskipäivän kuumuuteen, joten käännyttiin rannan parkkipaikalla takaisin päin. Kierreltiin siinä kaupoilla takaisin tulo matkalla etsien Veeralle vaatteita, mutta aika huonolla menestyksellä tosin. Hostellille päästyä mentiin suoraan hostellin uima-altaalle loikoilemaan. Illalla osallistuttiin hostellin BBQ illalliselle. Saatiin syödä niin paljon kun pystyttiin ja molemmat kyllä vieri paikalta pois. 

Seuraava päivä meni taas aika hyvin vain loikoillessa hostellin uima-altaalla ja ja hengaillessa huonetovereiden kanssa suunnitelleen seuraava päivää. 

Herätys meillä oli puoli 5 aamulla ja suunnattiin Veeran ja parin huonetoverin kanssa majakalle auringonnousuun. Minä ja Veera otettiin hieman etumatkaa, koska ei oikein vieläkään henki kulje normaalisti ja hengästyminen ei onnistu. Joten pikku hiljaa ylä- ja alamäkiä kiivettiin ihan järkyttävässä kosteudessa (kello on viisi miten voi olla Niiin kosteaa?!). Kun vihdoin päästiin vaivalloisesti melkein majakalle, päätettiin jäädä majakan alapuolelle Australian itäisimpään kohtaan, koska on se aika siistiä katsoa auringon nousevan itäisimmässä kohdassa Australiassa. Siinä sitä tuijotettiin kun mollukka nousi. Lähdettiin sitten kiipeämään vielä majakallekkin (onneksi ei tarvinnut enää kiirehtiä niin pikku hiljaa). Puolessavälissä matkaa nähtiin ensimmäiset Wallabit! Äiti wallabi ja lapsi wallabi! Oli tosi hienoa kun ne pomppivat ihan metrin edestä meistä. 

Meillä oli suunnitelmissa mennä majakalta sitten suoraan rannalle. Kello oli noin 8 ja oltiin molemmat niin väsyneitä että päätettiin kuitenkin mennä hostellille unille. Takaisin tulo matkalla Veera halusi pysähtyä hedelmätauolle ja meren rannalla katsellessamme surffareita bongattiin delfiinejä! Siellä ne leikki aalloilla surffareitten keskellä. Oli kyllä hienoa. 

Kun pika päikkärit oli vedetty suunnattiin sinne rantsuun. Veera otti hostellilta bodyboardin mukaan, itse en viitsinyt tän kyljen kanssa. Kuitenkin se näytti niin hauskalta, että oli pakko itsekin kokeilla ja olihan se ihan huippu hauskaa! 

Kun ei enää jaksettu leikkiä vedessä eikä maata rannalla tultiin takaisin hostellille syömään. Illalla huonetoverin jammaili kitaralla huoneemme edessä ja oli kyllä hyvä lopetus hyvälle päivälle. 

Lauantaille ns. viimeiselle lomapäivälle ei ollut mitään suunnitelmia, joten aamu meni taas pohdiskellessa mitäs sitä tekisi. Säätiedotus oli luvannut sadetta koko päivälle, joten ei viitsitty lähteä rantsuun (varsinkin kun kumpikin sai hyvästä suojauksesta huolimatta hieman punaa pintaan edellisenä päivänä). Joten päätettiin lähteä vain kiertelemään kaupungilla. 

Nämä päivät täällä ovat menneet ihan älyttömän nopeasti ja melkein juuri niinkuin suunniteltu. Vain nautiskellen ja ottaen rennosti, jotta jaksaa sitten 3 kuukautta vielä reissata. Byron Bay vei kyllä mun sydämen. Tän rentouden vain aistii täällä missä vaan kulkee. Vaikka en tykkääkään turistikohteista ja tämä sitä juurikin on reppureissaajien turistikohde. Mutta kyllä tänne on pakko päästä takaisin! Plus se yllätti ihan säidenkin suhteen! Oli luvannut pelkkää sadetta koko viikoksi ja vain kaksi ekaa päivää satoi!

Tänään matka jatkuu kohti Brisbanea, jossa taas pitää saada budjettia kiinni joten sohvasurffaus taas odottaa ja laiskottelu taitaa jäädä meillä ainakin hetkeksi toiselle sijalle :)

Port Macquarie

Sydneystä jatkettiin kohti pientä rantakaupunkia nimeltä Port Macquarie, jonne saavuttiin aamuyöllä kello kaksi. Koska pienellä budjetilla täällä ollaan, joten emme halunneet maksaa vajaasta yöstä 30 dollaria per pää, koska sillä maksaa jo monen päivän ruoat, joten suunnitelmamme oli nukkua bussiasemalla. Kuitenkin, koska pikkukaupunkiin tultiin oli bussiasema vain pieni huone ja senkin oli tietenkin vallannut rumuuksia huutelevat täkäläinen viinaanmenevä mies. Joten skipattiin se ja lähdettiin haahuilemaan kohti hostellia miettien mihin sitä voisi mennä. Hostellilla oli vielä henkilökuntaa paikalla, mutta tietenkään sinne sohville ei voi jäädä nukkumaan, mutta pystyttiin rinkat jättämään sinne onneksi. Päätettiin suunnata rantaan ja nukkua siellä. 

Rannalle leiriydyttyä rantapyyhkeiden päälle untuvatakit ja juoksuhousut päällä torkahdettiin ehkä pieneksi sekunniksi ja herättiin kosteuden ja tuulen aiheuttamaan kylmyyteen ja päätettiin etsiä parempi mesta unelle. Rannan lähettyvillä oleva leikkipuisto vaikutti hyvältä idealta ja päätettiin kokeilla. Majoituttiin sinne puskan viereen joka blokkasi tuulen ja saatiin kumpikin hieman enemmän unta kuin rannalla, ehkä pari minuuttia. Kuitenkin kun aurinko rupesi nousemaan oli meidän pakko lähteä aidatulta leikkipuistosta, sillä ihmiset rupesivat liikkumaan, ja emme halunneet näyttää omituisilta. Mentiin takaisin rantaan puoli kuuden aikaan ja herranjestas se oli täynnä ihmisiä! Perjantai aamu ja lenkkeilijöitä lapsista raskaana oleviin naisiin riitti, sekä vanhemmat miehet oli surffaamassa. Joten omituisilta näyttäminen oli hieman vaikeaa kun hiukset ja vaatteet olivat täynnä hiekkaa ja oksia. Siinä kuitenkin rauhassa seurattiin lenkkeilijöitä ja auringon nousua, kunnes haluttiin aamupalaa. Ikinä ei pitäisi päästää kahta väsynyttä ja aamupalan nälkäistä naista kauppaan, sillä aamupalaksi tarttui; suklaamuroja, croisantteja, valkoisia sämpylöitä, pannukakkuja, suklaalevitepurkki ja no olis siinä pari jugurttia ja hedelmääkin. 

Mentiin viereiseen puistoon syömään aamupala ja sen jälkeen suunnattiin tarpeelliselle aamukahville. 

Kun kahvit oli juotu päätettiin, että suunnataan jo hostellille, vaikka check-in olikin vasta yhdeltä ja kello oli tässä kohtaa noin puoli kymmenen. Hostellilla hengattiin puolikuolleena sohvannurkassa se kolmisen tuntia, kunnes vihdoin saatiin sängyt ja päästiin levolle. 

Hyvien ja tarpeellisten päikkäreiden jälkeen ajateltiin suunnata keskustaan kiertelemään kauppoja ja tuhlaamaan aikaa, sillä päätettiin mennä illalla katsomaan vihdoin elokuva, mikä on ollut ollut tarkoituksena käydä jo Melbournessa katsomassa. Kaikki kaupat tietenkin menivät kiinni kun keskustaan päästiin, mutta Targetista löydettiin frisbee, jota innostuttiin heittelemään pari tuntia rannalla auringon laskiessa. Leffaan mentäessä käytiin vielä ostamassa litra jätskiä, joka iloisina vedettiin leffateatterissa. 

Kunnollisten ja pitkien yöunien jälkeen aamupalan jälkeen suunnattiin ensimmäisenä koala sairaalaan, jossa hoidetaan esimerkiksi metsäpaloista selviytyneitä koaloja. Oli ne vaan niiiin super hellyyttävän näköisiä nukkuessaan puun oksilla. Kuumuus ja kosteus oli jotain aivan järkyttävää jo ennen puolta päivää ja päätettiin nyt käydä siellä kaupoilla, sillä sielä olisi ilmastointi. Ollaan tajuttu ettei oikein pakattu mitään hellevaatteita mukaan, ja Port Macquariesta ylöspäin niille on todellakin tarvetta. Onneksi pari hyvää ja halpaa vaatetta löytyi ja lähdettiin kuumuudesta uupuneita ja nälkäisinä kohti hostellia syömään gourmee lounasta (purkki spagettia tomaattikastikkeessa toastin välissä). 

Kuumuus oli niin kamala, että ei kyllä jaksettu loppupäivinä tehdä mitään. Hengailtiin hostellilla, pelattiin biljardia ja päiviteltiin blogeja. Launatai iltaisin täällä hostellilla pitäisi olla bileet, ja Veeran kanssa päätettiin tsekata millaiset ne on ja ehkä liittyä mukaan, jos vaikutti hyvältä. Ruvettiin pelaamaan Unoa ja kaksi tanskalaista liittyi seuraan. Kello tuli kymmenen ja siirryttiin ulos heittämään tikkaa, bileet olivat huonoimmat ikinä, mutta meillä oli ainakin nelistään hauskaa tikan pelaamisessa. Kunnes kaikille iski pieni hampurilaisen himo ja päätettiin lähteä etsimään auki olevaa pikaruoka ravintolaa. Se oli hieman haasteellista, mutta 24/7 oleva mäkkäri löytyi! Mutta vain öisin autokaista oli auki, ja jalankulkijoille ei tarjoiltu. Joten hetken autokaistan alussa hengailtua löytyi mukavat ihmiset, jotka ostivat meille kauan himoitsemamme roskaruoat! Kello oli melkein kaksi kun saavuttiin takaisin hostellille ja huonot bileetkin olivat ohi. Mäkkärireissu voitti hostellin "bileillan" 100-0. 

Tänään sitten matkamme jatkuu kello kahdelta yöllä Byron Bayhyn, joka on ns. lomakohteemme. Ollaan varattu hostelli kuudeksi yöksi, eli erittäin pitkäksi aikaa ja suunnitelmissa on vain levätä. Ja hypätä laskuvarjohyppy, ensi keskiviikkona (apua!). 

Ei voi kyllä sanoa, että olisi Port Macquariessa paljoa nähnyt/tehny, mutta yhtä suurta seikkailua pikkukaupunki kyllä tarjosi. 

Cities and Beaches

Sydneyn vikat päivät kului suurimmilta osin rannalla loikoiluun. Tai viimeisenä päivänä tehtiin Bondilta lähtevä coastal walk, joka kulkee viereisten rantojen läpi. Päästiin kuitenkin vain seuraavalle rannalle, sillä helle puolen päivän aikaan oli jotain niin järkyttävää ja päätettiin mennä takaisin Bondille makamaan rannalla ja uimaan.

Sitten pitikin jo pakata kimpsut ja kampsut kasaan taas ja sanoa heipat ekalle sohvasurffaus hostille ja suunnata bussi asemalle nappaamaan bussi Port Macquarieen. 

Sydneystä on kyllä pakko sanoa, että se on aika blaah. Bondin alue tietty ihan super kivaa, mutta ei mun mielestä mitään erityistä, ja keskustassa oli hienoa nähdä taas se sataman alue oopperataloineen, mutta ihmiset siellä ovat jotenkin hieman nenäpystyssä kävelijöitä. Joten kyllä Melbourne näistä suurimmista kaupungeista vei voiton! Tästä eteenpäin onkin Ausseissa melkein pelkkiä rantakohteita, joten ehkä sen lievän rusketuksen (punasuuden) saa niistä matkaan mukaan!

ps. kuvien jälkeen löytyy taas video meidän Melbournen ja Sydneyn ajasta :)

Sydney, Australia

Bussi matka kesti päälle 12 tuntia, ja kymmenen jälkeen aamulla oltiin väsyneinä Sydneyssä. Meillä täällä on ensimmäinen sohvasurffaus paikka, ja suunnattiin Bondin asuinalueelle. Onneksi selvisi, että päästään suoraan junalla lähimmälle juna-asemalle, eikä tarvinnut seikkailla etsien bussipysäkkiä niinkuin ensin luultiin. Seuraavan neljän yön koti löydettiin yllättävän helposti kuitenkin ja meitä vastassa oli meidän host. Tosi mukava 30 vuotias englannin opettaja Liam. Kun oltiin saatu tarvittavat suihkut tavattiin myös hänen kämpiksensä saman ikäinen Tim. 

Siinä sitten mietittiin, että mitä sitä jaksaisi tehdä ja Liam ehdotti, että käytäisiin Mardi Gras festivaaleilla. Kahden viikon päästä järjestettävä homojen ja lesbojen paraati aloittaa Sydneyssä jo nytten juhlinnan, ja tämä oli ensimmäinen siihen liittyvä tapahtuma. Päätettiin Veeran kanssa, että jaksetaan mennä sinne. Koska milloin muulloin pääsisi sellaiseen käymään. Suunnattin sinne sisäänpääsy oli ilmainen ja oli kyllä jengiä ihan älyttömästi, vaikka oli sunnuntai. Siellä hetki kierreltyä ja syötyä muhun ja Veeraan kyllä iski se väsymys aika pahana. Kuitenkin kun päästiin kotiin takaisin Liam ja Tim tekivät meille bbq aterian.

Hyvien yöunien jälkeen enismmäisenä kokonaisena päivänä suunnattiin tsekkaamaan Sydneyn oopperatalo ja Harbour bridge. Olin ihan innoissani siitä, sillä ensimmäinen paikka, missä olen ollut myös vaihdossa ollessani. Kyllähän siinä tuli ihan samat fiilikset se nähdessä, että hitto oon oikeesti Australiassa. Kun kuvat oli talosta ja sillasta räpsitty lähdettiin kiertämään vieressä olevaa Botanic Gardenia, jossa myös haukattiin mukaan pakkaamamme lounas. Pakko kyllä sanoa, että täällä nämä puistot on ihan älyttömän hienoja. Niitä pidetään ihan super hyvässä kunnossa ja ne on isoja. Joka puun alla on joku istumassa varjossa ja lenkkeilijöitä juoksee ympäriinsä. Niin mukava vain istuskella siellä. 

Päätettiin kuitenkin suunnata takaisin kotiin ja Bondi Beachille. Asutaan siis Bondin alueella ja ranta itsessään on noin 2 km päässä meiltä, joten ei kaukana. Olihan se aivan ihana ranta!! Niin pehmeätä hiekkaa ja kun uskaltauduin veteen (haikammosta huolimatta) tuntui se ensin todella kylmältä, mutta olikin loppujen lopuksi aivan ihanaa!! Siellä sitten nautittiin iltapäivän auringosta, kunnes nälkä iski ja piti suunnata takaisin kottin.

Oltiin jo molemmat kotoota käsin päätetty, että käydään Blue Mountainsin kansallispuistossa, joten toisena kokonaisena päivänä suunnattiin sitten sinne. Meillä nämä aamut ovat vähän venyneet täällä, sillä ollaan aamulla nautittu aamupala ja aamukahvi rauhassa. Joten sen seurauksena missattiin juna kansallispuiston lähistöllä olevaan kaupunkiin. Onneksi niitä menee tunnin välein, mutta piti  odottaa se tunti Sydneyssä. Matka kesti noin kaksi tuntia ja perille päästyä meidän piti ottaa bussi itse kansallispuistoon, tai sinne missä ne ´´hienoimmat´´ nähtävyydet ovat, mutta missattiin sekin, joten piti odottaa 45 minuuttia seuraavaa. Joten kun vihdoin päästiin perille oltiin aika paljon myöhemmin mitä ajateltiin. Mutta ei se haitannut! Itse kansallispuisto oli ihan älyttömän hieno, ja ensin tsekattiin three sisters kivimuodostelma, aborgininaalien uskomuksen mukaan siinä seisoo kolme siskosta, jotka ovat muuttuneet kiveksi. Haluttiin vaeltamaan sielläkin ja valitsemamme reitti meni vuorien pohjalla, joten meidän piti laskeutua melkein 1000 rappusta alaspäin, rappuset oli rakennettu vuoren seinään välillä oli kuitenkin teräsrappusia,  erittäin jyrkät ja erikorkuiset ja tasoiset rappuset otti kyllä hyvin jalkoihin. Kun pohjalle oli päästy oli se kyllä sen arvoista. On luonto vaan jotain ihmeellistä ja rauhoittavaa.

Meidän kuitenkin piti päästä takaisin ylös vuorelle, ja polun lopussa oli toiset 1000 rappusta ylös, tai pystyi ottamaan kondoolihissin tyylisen laitteen ylös. Päätettiin kuitenkin, että säästölinjalla kun ollaan ja 20 dollaria on aika paljon ja nyt ei tunnu väsyneeltä, että kiivetään rappuset ylös. Kuitenkin jo noin 200 rappusen kohdalla rupesi kaduttamaan. Ylös selvittiin ja suunnattiin takas bussin ja junan kanssa Sydneyyn. Illalla kyllä tntui, että oli tultu urheiltua.

kolme siskoa rivissä

Tänään meillä on viimeinen kokonainen päivä Sydneyssä, eilisen urheilun jälkeen otetaan varmastikkin aika rennosti ja huomen illalla suunnataan yöbussilla Port Macquarieen.