Meillä on virallisesti alkanut matkaväsymys!
Cuscossa chekattiin itsemme ulos hostellista, jossa päädyttiinkin olemaan viikko, vaikka varattiinkin aluksi vain kaksi yötä. Kun kyseltiin hostellin tyypeiltä busseja Icaan, meidät kuuli hollantilainen Julian, jonka kanssa sovittiin jakavamme taksin bussiasemalle ja ostettiin liput. Meillä oli muutama tunti aikaa odotella bussia, joten käveltiin keskustaan ja käytiin syömässä. Tähän saakka pisin bussi matka oli edessä, n. 20 tuntia. Matka matalempiin korkeuksiin voi vihdoin alkaa ja matkalla nähtiin yksi hienoimmista auringonlaskusta ikinä, kun aurinko katosi vuorten väliin. Sitten matka muuttuikin kauhunäytelmäksi, tai ainakin itselleni, 90km/h vuoria ylös alas ei ole mukavin bussi kokemus vaan pelkäät taas henkesi puolesta joka ikisessä kurvissa.
Icaan kuitenkin päästiin ja se ei ollut meidän päätekohde, jaettiin taas kolmistaan taksi aivan ulkopuolella olevaan Huachachina nimiseen kylään. Se on keskellä aavikkoa olevan lammen ympärille rakennettu mini kylä. Hostelli löydettiin helposti ja saatiin kuulla, ettei päästä kirjautumaan sisään vasta kuin 5 tunnin päästä. Joten oli hyvä aika aloittaa jo loppunut jääkiekko pelin katsominen uudestaan netistä. Pelin katsominen huonon netin takia vei melkein 6 tuntia. Sen aikana käytiin syömässä pitsat odotellen, että peli lataa ja suihkussa. Oli outoa vetäistä suihkun jälkeen taas shortsit ja t-paita päälle, sillä oltiin taas lämmössä.
Pelin jälkeen lähdettiin kiertämään Huacachinaa, se vei n. 30 minuuttia, jonka aikana etsittiin seuraavalle päivälle buggy tour aavikolle, sekä käveltiin hitaasti lammen ympäri. Eli paikka tosiaan oli pieni. Pettymykseksi (iloksemme) huomattiin, että koko paikassa ei ole kauppaa mistä ostaa ruokatarvikkeita, joten meidän on pakko syödä ravintolassa sielä ollessamme. "Hitsit...."
Tultiin takaisin hostellille ja löhöiltiin sohvilla, kunnes ajateltiin lähteä illalliselle hostellin ravintolaan. Oltiin molemmat kuitenkin niin täysiä päivällä syömästä pitsoistamme, että illallisemme koostui jäätelö annoksista, sekä veeralla sen lisäksi browniesta. Kello oli vaille yhdeksän lauantai iltana ja me painittiin pehkuihin.
Aamulla heräsin taas vaihteeksi jo ennen seitsemää, sillä ollaan menty nukkumaan viimeiset päivät yhdeksältä. Saatiin munakkaat hostellilta aamupalaksi (nam!), löhöiltiin sohvilla ja ruvettiin katsomaan jääkiekkoa (taas). Suomen voitettua suunnattiin sille edellispäivänä varaamallemme buggy tourille.
Lähdettiin ajamaan sellaisella isolla buggyllä aavikolle. Ei tarvitse hetkeen mennä huvipuistoon. Mentiin dyynejä ylös alas mutkitellen niin, että tuntui kuin olisi vuoristoradassa. Sitten pysähdyttiin yhden dyynin päälle, missä meillä lyötiin sandboarding laudat käteen ja lähdettiin sen päällä mahalleen dyyniä alas. Saatiin kolmet eri vauhdit kunne päästiin ihan alas saakka. Sitten noustiin taas buggyn kyytiin ja ajettiin jäätävän ison dyynin päälle, missä ensimmäinen mäki oli hieman isompi kuin edellisessä paikassa olevat, seuraava mäki vielä isompi ja viimeiseen mäkeen mentäessä meinasi pupu tulla pöksyyn. Oli se vain ihan huippu hauskaa vähän jotkut paikat ottikin osumaa. Kun meidän ryhmä oli kaikki laskeneet mäen noustiin taas buggyn kyytiin ja ajettiin kauniin auringonlaskun saattelemana takaisin Huacachinaan.
Käytiin suihkussa pesemässä suurimmat osat hiekasta pois ja mentiin sitten sen hollantilaisen Julianin kanssa syömään illallista meidän hostellin ravintolaan. Jäätiin pelaamaan korttia siihen ja meidän seuraan liittyi myös hollantilaisen jenkkikaveri.
(Huacachinasta ei ole kuvia, mutta videoita sitten senkin edestä)
Aamulla aamupalan jälkeen oli taas aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan, hakea Julian hostelliltaan ja lähteä Ican kautta kohti Limaa. Istuttiin taas päivä bussissa ja kun selvittiin Liman hostellille lähdettiin suoraan kauppaan, ja ostettiin illallistarvikkeet. Ruokaa masuun ja unta nassuun, ei sitä millään meinaa 10 saakka illalla pärjätä.
Aamupalalla päätettiin Veeran kanssa lähteä hakemaan lettutarvikkeet kaupasta, meidän kisakatsomo herkuiksi. Saatiin letut paistettua ja ruvettiin katsomaan jääkiekkoa, jostain syystä tämä ottelu olikin blokattu, joten ei sitä nähty. Päätettiin ruveta katsomaan elokuvaa, ja elokuvan loputtua katsottiin toinen osa elokuvasta. Siinä se päivä oikeastaan menikin. Ei mitään tehdessä, sillä ei sitä energiaa olisi mihinkään löytynyt.
Seuraavana aamuna päätettiin lähteä tekemään jotain. Lähdettiin Inkojen vanhalle raunioille, siellä ei voinut kävellä yksin, joten jouduttiin kierroksen matkaan. Kumpikaan ei jaksanut keskittyä puolentoista tunnin kierrokseen, ja ei muisteta mitään muuta siitä kuin sen, että Limassa on pilvistä 8 kk vuodessa. Eli erittäin järkevää....
Lähdettiin sieltä takaisin hostellille, lösähdettiin sohvalle ja katsottiin taas kaksi elokuvaa, kunnes kello oli 9 ja aika mennä nukkumaan.
Seuraavana aamuna lähdettiin rannalle, tai näin luultiin, ei tiedetty ettei Limassa oikein ole rantaa. Mentiin kuitenkin puistoon istumaan ja juteltiin sielä niitä näitä, kunnes yht äkkiä koira tuo meille pallon. Koiran nimeksi paljastui Toby ja hänen omistaja oli todella nolona. Kuitenkin koira vain jatkoi pallon tuomista meille ja ei sille voinut kuin nauraa. Tobyn omistaja tuli juttelemaan meille ja juteltiin siinä niitä näitä samalla kun itse heittelin palloa Tobyn kanssa. Hänen omistaja järkyttyi, ettei oltu syöty perulaista ruokaa, sillä se on kuulemma yhtä maailman parasta, ei vain hänen mielestään vaan joidenkin ihan kansainvälisten listojen. Hän suositteli meille ravintoloita ja neuvoi menemään niihin. Kunnes hän ehdotti, että lähtisimme hänen mukaan lounaalle.
Hän vei Tobyn kotiin ja tuli hakemaan meidät ja lähdettiin lounaalle syömään maailman kuulua ruokaa. Ja ei hän kyllä sitä turhaan kehunut, olihan se ihan huippu hyvää! Hän jopa tarjosi lounaan meille ja me tarjottiin hänelle jälkiruoka churro hänen sanoin maailman parhaasta churro paikasta. Oli sekin niiiiiiiin makoisaa! Hän kertoi meille paljon Perun historiasta ja juteltiin paljon maailman menosta. Lopulta, kun hänen piti mennä takaisin töihin heitti hän meidät takaisin rannalle. Ihana tavata tuollaisia ihmisiä! Kiitos Toby koiran.
Hostellilla illalla katsottiin taas leffa ja syötiin pasta bolognesea.
Aamulla rupesin pakkaamaan ja chekkaamaan, että onko lento Rioon ajallaan. Kauhukseni huomasin, että lento oli ollut edellisenä päivänä.... eihän siinä oikein voinut tehdä muuta kuin nauraa. Miten ollaan voitu olla niin huolimattomia. No, ei muuta kuin varaamaan uudet lennot illaksi Rioon.
Lähdettiin vihdoin myös käymään Liman keskustassa. Sinne päästyä, ei oikein tiedetty mitä tehdä, nähtiin kävelykierros ja hypättiin matkaan mukaan. Kierros pyöri todella pienellä alueella ja oli muutenkin ei niin hyvä.
Kierroksen jälkeen oltiin taas super väsyneitä, joten lähdettiin takaisin hostellille. Yriteltiin googletella vähän Rioa, mutta enemmän se aika meni vain loikoillessa, kunnes oli aika lähteä vihdoin sinne kentälle. Onneksi ei tätä lentoa sentäs unohdettu...
Tämä viimeinen viikko on ollut kyllä meidän molempien osalta niin uuvuttava. Toivotaan, että matkaväsymys lähtee Brasiliaan saavuttaessa!
(Limasta on vielä vähemmän kuvia, mutta eihän me siellä mitään edes tehty)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti