La Paz & Copacabana, Bolivia

Uyuniin oli tarkoitus jäädä yöksi, mutta muut meidän reissu porukasta lähti jo La Paziin ja samalla kuultiin, että sinne lähtee vain yöbusseja. Päätettiin siis lähteä heidän mukanaan La Paziin jo samana iltana, sillä itse Uyunin kylässä ei ole yhtään mitään tekemistä varsinkaan kahdeksi päiväksi. Eikun hostelli perumaan ja bussi liput ostamaan.

La Paziin saavuttiin kello 4.30 aamulla. Onneksi me Veeran kanssa päästiin jo kirjautumaan sisään hostelliin, vaikka ei ensin meinattu uskoa korviamme. Oltiin siis varattu ihan hostelli, mutta Boliviassa hostellitkin on vähän niinkuin hotelleja. Yksityinen huone kylppäreineen! Mitä luksusta! Päätettiin jatkaa vielä unia, jotta jaksettaisiin päivällä jotain myös tehdä.

Herättyämme syötiin aamupala ja mietittiin, että mitä sitä tekisi. Päätettiin lähteä ilmaiselle kävelykierrokselle, ensin koukaten noitamarkkinoiden ja yhden toisen markkinan kautta. La Paz sijaitsee vielä 4 km korkeudella, joten kaupungin ylä- alamäkiset tiet otti tosissaan voimille. Ennen kävelykierrosta päätettiin hylätä tonnikalapurkki, ja ostaa bolivialaista katuruokaa lounaaksi. Oli yli puolet halvempaa kuin tonnikala ja niiiiin paljon parempaa! Juuri ennen kävelykierrosta meidät myös yllätti ukkosmyrsy, joten katoksessa venailtiin sen loppumista. Vihdoin päästiin kävelykierrokselle. Kuitenkin jo alkuvaiheessa mulle tuli taas vähän heikko olo korkeuden takia, ja meille kerrottiin, ettei ilmainen kävelykierros olisikaan ilmainen. Yritin pysyä ryhmän tahdissa, mutta toisessa pisteessä Veeran kanssa luovutettiin, sillä a) mulla ei ois ollut hauskaa ja b) ei todellakaan haluta maksaa ILMAISESTA kävelykierroksesta. Suunnattiin takaisin hostellille ja mentiin sänkyyn takaisin köllöttelemään.

Illalla oltiin sovittu muiden Uyuni reissu tyyppien kanssa, että tavattaisiin kolmen kanadalaisen luona, sillä heillä oli airbnb. Minä ja Veera sekä kolme brittiä suunnattiin heille, ja he olivat kokanneet meille oikein ihanan illallisenkin! Ilta meni tosi mukavasti ja erittäin nopeasti!

Aamulla suunnattiin Veeran kanssa erittäin suurille markkinoille, joka järjestetään vain torstaisin ja sunnuntaisin. Oltiin kuitenkin ehkä vähän liian myöhään paikan päällä, sillä suurin osa kojuista oli jo kiinni. Sen jälkeen suunnattiin taas vain takaisin hostellille köllöttelemään, sekä katsomaan High School Musical 3. Kyllä Uyuni reissu vei vähän voimat ja ei taas ollut ollut pitkään aikaan köllöttely päiviä, joten ei laitettu yhtään pahaksemme, etteikö La Pazia niin paljoa nähty.

La Pazista suunnattiin Lake Titicacan rannalle Copacabanaan. Bussi matka yht äkkiä tyssäsi ja meidät häädettiin ulos bussista. Meinaan tie loppui ja järvi alkoi. Bussi meni omalla lautallaan ja meidän piti maksaa omasta lautasta. Tässä tilanteessa onneksi oli taas turisteja samassa bussissa, jotka ymmärsivät espanjaa, sillä Veeran kanssa oltiin ihan hukassa. Lopulta päästiin Copacabanaan ja hostellille (joka oli taas ihan hotelli, oma huone!). Kuultiin bussissa toiselta turistilta, että Copabanassa olisi joku juhla meneillään, joten päätettiin lähteä kaduille katsomaan mitä siellä tapahtui. Pitkälle ei päästy, kun törmättiin jo paraatiin, jossa oli tanssijoita ja soittajia, sekä Klaara, sillä mut vedettiin ihan yht´äkkiä sinne mukaan. Kun paraati oli mennyt ohi lähdettiin erittäin nälkäisinä etsimään ruokaa. Kun oltiin niin rakastuttu katuruokaan otettiin ensimmäisestä kojusta ruokaa. Mikä oli virhe.... Lähdettiin rannan kautta hotellille taas rentoutumaan. Ja sitten se alkoi. Meinaan ruokamyrkytys. Veera sai sen ensimmäisenä, ja itse jouduin sen kouriin yöllä.

Aamulla Veeralla ei ollut mikään hyvä olo ja itse tsemppasin itseni lähtemään edellispäivänä suunnitellulle reissulle Isla del Sol saarelle. Selvisin ilman Veeran apua ostamaan venelipun ja itse saarellekkin. Kun pääsin itse saarelle järkytyin hieman, sillä edessäni oli vain jyrkät rappuset, jotka pitäisi selvitä ylös. Saarella on siis paljon inkojen rakentamien rakennusten raunioita, mutta itse en halunnut seurata turisti massaa joten lähdin vain seikkailemaan omia reittejä. Mihinkään raunioihin en hirveästi törmännyt, mutta maisemat olivat sitäkin paremmat. Saarella ei ole autoja, olin kaukana muista turisteista, joten vain saaren huipulla istuminen kaikessa rauhassa oli erittäin nautinnollista.

Lopulta selvisin takaisin Copacabanaan ja hostellille. Missä Veera ei voinut vieläkään mitenkään hyvin ja itsekkin jouduin ravaamaan vessassa koko päivän vähän liian usein. Päätettin Veeran kanssa varata yksi yö lisää hostelliin ja sitten vasta jatkaa matkaa.

Seuraava päivä meni siis kummaltakin vain sängyssä makaamisessa, vessassa käynnissä sekä käytiin ostamassa bussiliput Punoon.